Vinkkejä tahdon vahvistamiseen
Prosessissa, jossa pyritään tahdon vahvistumiseen, joutuu sukeltamaan mielensä pohjavirtauksiin irrottautuakseen kiinni takertuneista muistoista. Seppo Jokisen ansiokkaan ”Vahvista tahtoni” –kirjan nimiesseestä poimin muutamia käytännöllisiä toimintaohjeita:
-Mieti mitkä ovat perimmäisiä syitä, miksi tahtosi ei ole päässyt kehittymään.
-Itsesi moraalisesti rehellinen tutkiminen on hyvä lähtökohta.
-Paperille tehdyssä turvallisuuskartoituksessa voit erotella ahdistavat ja turvalliset ihmiset ja keskittyä ahdistaviin henkilöihin – varsinkin siihen, miksi koet he niin ahdistaviksi.
-Omien epäonnistumistesi hyväksyminen, ihmisiltä ja Jumalalta saadun lohdun hakeminen sekä uudelleen yrittäminen kuuluvat myös tähän harjoitusohjelmaan.
Aika usein väheksyntä ja monet pettymykset ovat heikoksi näivettyneen tahdon taustalla, joka voi johtaa liialliseen nautintokeskeisyyteen.
Itse muistan monia kokemuksia, joissa toiset eivät ole mielestäni ole toimineet ennakkosopimusten mukaisesti. Sitten olen kai omaksunut asenteen, etteivät aloitteeni eivätkä kanssani tehdyt sopimukset ole minkään arvoisia. Sen takia en siis enää useinkaan toteuta omia aloitteitani loppuun asti. Olisiko tuossa ajatusketjussa järkeä?
Itsekin voi mielessään rytmittää tekemisiään kuvitellulla tamburiinilla, jonka lyönnin välit voivat olla kymmeniä minuutteja tai jopa tunteja. Kehoittavilla, kuvitelluilla rummuntahdeilla voi esimerkiksi saada toiminnan lakkaamaan haluttuna hetkenä. Välillä voi olla hyvä myös irroitella ilman mitään päämäärää. Musiikki-improvisointi ruokkii tervettä tunne-elämää ihan tutkitustikin.
Keith Syvinski
Turvallinen terapiasuhde saattaa olla suureksi avuksi oman tahdon löytämisessä. Sillä tavalla voi saada korvaavia myönteisiä kokemuksia siitä, että omalla mielipiteellä on todellakin jotain merkitystä.
Tahdon vahvistamisesta ei suomeksi netistä kovin paljon artikkeleja löytynyt. Seuraavassa kaksi Katri Mannisen blogikirjoitusta tahdon vahvistamisesta ja itsekurista. Näkökulmansa ovat hieman tavanomaisesta poikkeavia:
http://www.evitalehti.fi/blogit/katri-manninen/itsekuri-yliarvostettua
http://kutri.net/2012/02/miksi-et-toteta-unelmaasi
On muistettava, että aivomme ovat rakentuneet niin, että negatiiviset sisäiset käskyt jotka sisältävät EI-sanan tajutaan kehoituksiksi ajatella juuri sitä ei-toivottua asiaa. Parempi olisi siis kehottaa itseään sisäisin sanoin tekemään jotain toivottua. Esimerkiksi aggression yllättäessä pikkupoika voi sanoa itselleen "Nyt nyrkit alas”.
Tässä lopuksi englanninkielisiä sivuja itsekurista, joista varsinkin tuo ensimmäinen linkki lainattuine lyhyine ajatuksineen on mielestäni inspiroiva:
http://www.leadershipnow.com/disciplinequotes.html
http://www.studygs.net/discipline.htm
http://www.successconsciousness.com/index_000006.htm
http://www.stevepavlina.com/blog/2005/06/self-discipline-willpower
http://www.pickthebrain.com/blog/self-discipline
Tahto - joka ei siis ole tunne vaan pikemminkin elämänvalinta - löytyy tunnekartalta kello yhdentoista suunnalta kuudennelta kehältä. Eikö olisikin mukavaa kokea sen alapuolelta ja oikealta suunnalta löytyviä tunteita?
Tahtomisiin,
Pelle
Tämä pappi kenen kanssa kävin keskusteluja, ei millään tavalla painostanut minua mihinkään ja siksi en tiedä, että mihin ihmeeseen se oma tahto katosi! Aloin vain odottaa papilta valmiita vastauksia ja en enää oikeen edes löydä omaa tahtoani.
Luulen sen liittyneen jotenkin siihen, miten kiitollinen olen tälle minua auttaneelle papille. Siitä taas on seurannut jonkunlainen ihailu ja arvostus, mikä ehkä on joitain mielenreittejä johtanut oman tahdon puutteeseen. Harmi, että ongelman tilalle tuli uusi. :-)
Tunnekartalta taitaa löytyä useitakin tunteita, jotka kuvaavat tilannettani tämän oman tahdon menettämisen kanssa. Ristiriitaisiakin tunteita on paljon, mutta se taitaa olla tavallista meille ihmisille. Ehkä ne selviävät ajan kanssa ja jos ei, niin sitten haen apua. :-)
Lyhyesti sanottuna: aito itsekuri on sen muistamista, mitä oikeasti haluaa.
Useimmiten sanoessaan ettei heillä ole itsekuria ihmiset tarkoittavat etteivät he saa itseään pakotettua tekemään jotain, mitä he eivät oikeasti halua tehdä -- ainakaan sillä hetkellä.
On se vaan kumma, että ihminen löytää lähes aina voimia ja aikaa sen tekemiseen, mitä todella tahtoo tehdä.
a) se mitä kutsumme päämääräksi ei ole aito sisältä kumpuava halu (joka voi olla ihan vain "nyt haluan ottaa päiväunet" :-) vaan jotain mitä ajattelemme että meidän pitäisi tehdä tai kokea, että olisimme joskus tulevaisuudessa onnellisia. Vitsi on siinä, että jollain tasolla tiedämme sen olevan valhetta, koska voimme olla onnellisia jo tässä ja nyt lähestulkoon hetkenä minä hyvänsä.
Olemme vain tottuneet ajattelemaan, että ulkoiset asiat tekevät meidät onnelliseksi (ml. esim. laihduttaminen tai treenaaminen), vaikka oikeasti meidät tekee onnelliseksi vain yksi asia: omat ajatuksemme.
Ja vastaavasti omat ajatuksemme jostakin ovat ainoa asia, joka saa meidät kokemaan surua, vihaa, raivoa jne.
b) olemme saaneet jostain päähämme, että Pahoja Asioita Tapahtuu, jos lähdemme seuraamaan aitoa halua (esim. ottamaan päiväunet keskellä päivää sen sijaan että siivoaisimme :-) ja siksi kerromme itsellemme ettemme voi tai saa haluta mitä haluamme.
Jos haluat ymmärtää enemmän ajatuksen ja tunteen yhteyttä ja haluat mennä ihmettelemään niitä suoraan alkulähteelle, suosittelen että etsit sellaisten ihmisten juttuja kuin Sydney Banks (koko "kolmen prinsiipin" -koulukunnan perustaja), George ja Linda Pransky, Michael Neill (oma "pääopettajani"), Elise Coit (oma "lähiopettajani"), Mandy Evans ja Garrett Kramer (Stillpower).