Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Pelle Gudsson valaisee SDG*tunnekarttapalloa käytännönläheisillä kirjoituksilla.

TUNNEKARTTA –kategoria tarjoaa selkeät opasteet tunnemaailmaan.

TUNNEKARTTAEXTRA -kategoria selvittää SDG*tunnekartan taustaa tieteellisemmin termein.

Tunnekartan tulostus
Blogilista
Creative Commons
Creative Commons -lisenssi
SDG*tunnekartta jonka tekijä on Pelle Gudsson on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.
Taustakuva

Miguel Ugalde

Rintauintitekniikan hiomista

 

Rintauintitekniikasta oppii aina vain uutta.  Kun uin heinäkuun helteissä kilometrin, niin jossain vaiheessa matkaa tuli mieleen kokeilla käsien nopeaa eteen tuontia kämmenet ylöspäin.  Mielestäni se on vähän ystävällisempi taivutustapa kyynärpäille.  Ei ole vielä ainakaan tullut rasitusvammoja. 

 

Toinen ahaa-elämys rintauintitekniikkaan tuli sen potkusta, kun lueskelin ajatuksella uintitekniikkakirjaa.  Jalkojen koukistusvaiheessa  kantapäiden tulee lähestyä pakaroita, Sen jälkeen vasta jalkaterät käännetään sivulle  ja pintaa kohti ja tehdään se normaali sivalluksennopea rintauintipotku pitäen jalkaterät sivulle taivutettuna.  Sitten vartalo ojentuu täyteen liukuasentoon.

 

  Angelina Hanke

 

Ihan kuin tuossa ylläolevassa kuvassa potku olisi aloitettu liian aikaisin, ennen kuin  kädet ovat suoristumassa liukuasentoon.

 

Tuntui hienolta kun jopa  sängyssä selällään maaten pystyi kuivaharjoittelemaan tuota jalkaliikettä.  Itse ainakin kuvittelen virittäväni jalat  jännitysasentoon, kun tavoittelen kantapäillä pakaroita.  Sitten terävällä uloshengityksellä jalat avautuvat sivulle.

 

Jani Sievisen uimakoulussakin kämmenet kehotetaan pitämään itseen päin liukuasentoon venyttäessä:

 

http://www.fit.fi/videot/janin-uimakoulu-rintauinti/1565

 

Kannattaa seurata videolta käsivedon, potkun ja liu´un rytmityksen hienosäätöä.  Oikeassa rintauintitekniikassa jalkojen koukistusvaiheessa Janilla pysyvät polvet aika lähellä toisiaan.  Myös pään ja rinnan liiallista kohoamista vedestä tulee välttää.   Jani Sievinen tietää kyllä mitä opettaa, sillä hän ui  aikanaan 200 metrin sekauinnissa  ME- ajan.

 

Tässä videossa Janin rintauintipotkun salaisuus selviää melko hyvin. Jalkapohjat: nousevat potkun alussa kohti pinta.a

 

http://www.youtube.com/watch?v=tYB9gRXrI4w

 

Jani Sievisen sanallista selostusta löytyy seuraavastakin linkistä:

 

http://joi.nu/Mr

 

Neljännessä  linkissä opetetaan rintauinnin liikkeet sarjakuvamaisesti ja kuvia seuraa yksityiskohtainen selostus:

 

http://www.ess.fi/?article=198624

 

Huomaa, että tässä kuvasarjassa ei ole vielä otettu käyttöön käsien tuontia eteen kämmenet ylöspäin.  Uinnissa on yllättävän paljon pieniä yksityiskohtia, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen.

 

Viidennessä linkissä opetetaan miten takamus saadaan pysymään lähellä pintaa. Pää tulee painaa veteen niin, että katse on kohti pohjaa. Silloin jalat nousevat pintaan ja veden vastus on pienin mahdollinen.   Pään kokonaan veden alle upottamisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.  Tarkoitus on, että vartalo olisi mahdollisimman virtaviivainen liukuasennossa.

 

http://www.gymtv.fi/index.php?viewkey=e98efaae0091fa301e61

 

Uimavedet ovat vielä ihan kohtalaisen lämpimiä, joten ei muuta kuin harjoittelemaan.  On syytä keskittyä yhden asian opetteluun kerrallaan hitaassa tempossa.  Kun rintauintitekniikka  tuntuu olevan koossa, niin sitten vasta on aika lisätä vauhtia.

Vaikkei ihan Janin aikoihin pystyttäisikään…

 

 

             Uimisiin,

 

             Pelle Gudsson

 

 

Kuntouimarin käsikirja

 

Nyt  Kuntouimarin käsikirja”on julkaistu suomeksikin. Sen on kirjoittanut Greg Whyte.  Eniten ilahduin kirjassa kuvin opetetuista voimistelu- ja kuntosaliliikkeistä. Myös paljon muita uintiin olennaisesti kuuluvia osa-alueita esitellään asiantuntevasti.

 

 

 ANGELINA HANKE

 

Käsittääkseni  Kuntouimarin käsikirja on paras suomeksi julkaistu, harrasteuimarille suunnattu teos. Tosin mikään kirja ei tunnu selittävän aivan kaikkea, niinpä suosittelen Kuntouimarin käsikirjan lisäksi keräämiäni video-opetuksia.  Löydät ne tuosta vierestä "uintitekniikkaa"-kategoriaa klikkaamalla. PRISMA-tavarataloista Kuntouimarin käsikirjan saanee hankittua edullisimmin, mutta  alla mainitusta verkkokaupastakin sen saa alle kahdella kympillä:

 

https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789512352760

 

Uinnissa käytettäviä lihaksia pystyy siis taitavasti voimistelemalla ja venyttelemällä harjoittamaan  myös kuivalla maalla.

 

Ehdotathan tätä Kuntouimarin käsikirjaa hankittavaksi  oman paikkakuntasi kirjastoonkin.

 

 

            Uimisiin,

 

            Pelle

 

 

TAITAVUUDEN TUNNE löytyy muuten tunnekartalta kello yhden suunnalta kolmannelta kehältä keskipisteestä lukien.

 

Opi hyvä rintauintitekniikka

 

Rintauintitekniikkakin tuntuu olevan suomalaisilta kadoksissa.  Opettelemalla oikean rytmityksen rintauinnin käsivetojen, potkujen ja liukuvaiheen kesken rinta- eli sammakkouinnista tulee nautintoa, joka ei rasita niskaakaan.

 

Ensiksi tulee kuitenkin oppia hengittämään ilmakuplia veteen. Tätä voi harjoitella aluksi vaikka vedessä seisten tai jopa sisätiloissa vesiastiaan hengittäen. Suosittelen tarmokasta  uloshengitystä potkuvaiheen aikana, koska rintauinnissa oikeaoppinen potku vie uimaria tehokkaimmin eteenpäin.  Useimmissa urheilusuorituksissa suurin teho saadaan juuri uloshengityksen hetkellä.

 

Kesäkuussa - ennen helteiden alkamista - kokosin kattavan uintivideokoosteen rintauintitekniikan opettelusta alkaen aivan perusasioista ja päätyen maailman huippu-uimareiden tyylinäytteisiin.  Ilokseni huomasin, että rintauinnin perustekniikka pysyy kaikissa näissä uintiopetusvideoissa aivan samana, mikä seikka helpottanee eri yksityiskohtien omaksumista.

 

Pelle Gudsson  siis ylpeänä esittää  videokokoelman, jonka avulla sinäkin voit oppia sulavan rintauintitekniikan :

 

http://tunnekartta.vuodatus.net/blog/2556047

 

Tämä sivusto on muuten yhden unelmani täyttymys.   Puolisen vuosikymmentä sitten unelmoin tulevani uimatekniikkakouluttajaksi.  Silloin opetin uimaliikkeitä Jyväskylän kävelykadulla  jakkaralla istuen ja pellenenä päässä.

 

 

Alkuvuodesta 2011 Karisto julkaisi erinomaisen  ”Kuntouimarin käsikirjan”. Sen on kirjoittanut Greg Whyte.  Eniten ilahduin kirjassa kuvin opetetuista voimistelu- ja kuntosaliliikkeistä. Myös paljon muita uintiin olennaisesti kuuluvia osa-alueita esitellään asiantuntevasti Käsittääkseni tämä on paras suomeksi julkaistu, harrasteuimarille suunnattu teos.  PRISMA-tavarataloista sen saanee hankittua edullisimmin, mutta  alla mainitustakin verkkokaupasta sen saa alle kahdella kympillä:

 

https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789512352760

 

Uintia pystyy siis opettelemaan myös kuivalla maalla.

 

 

 

 

               Uimisiin,

 

               Pelle

 

 

Opi vapaauinti- eli kroolitekniikka

 

Rentoa vapaauintia on ilo katsella.  Valitettavasti tuo ilo vain kovin harvinaista Suomessa nykyään. Kroolaus- eli vapaauintitekniikan opiskelu luonnonvesissä on kuitenkin mitä  hauskin kesäharraste. Kroolauksessa löytyy yllättävän paljon pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia, joiden opetteluun tämä hellekesä antaa oivalliset mahdollisuudet:

 

Aluksi suomenkielisiä yhteenvetoja vapaauintiteknikastasta, jonka jälkeen englanninkielisiä opetusvideoita vapaauintitekniikan eri osa-alueista (paras merkitty lihavoituna) :

 

http://www.enqvist.com/vu.htm

 

http://uimarit.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=27&Itemid=33 

 

Veteen hengittämisen oppiminen on vapaauintitekniikassa  olennaista :

 

http://www.youtube.com/watch?v=vNuFaPAD3So&feature=related

 

Hyvä liukumisasento on myös tärkeä oppia, jotta vartalo kelluisi mahdollisimman lähellä veden pintaa:

 

http://www.youtube.com/watch?v=LxEz7sF3OD0&feature=related

 

Vapaauinnin eli kroolaamisen kuivaharjoittelua:

 

http://www.youtube.com/watch?v=IYuSMumlUk4&feature=related

 

Vapaauintipotkut ovat yllättävän pienen liikeradan vaativia.  Kuitenkin voima potkuihin lähtee pakara- ja reisilihaksista:

 

http://www.youtube.com/watch?v=0UGMd042l28&feature=related

 

Seuraavassa hidastuksessa voit hahmottaa jalkojen potkuliikettä:

 

http://www.youtube.com/watch?v=4Ddjgj6h-qs&feature=related

 

Vaikka  yleisesti suositellaan kuusitahtista potkua, jolloin jokaista käsivetoa vastaa kolme potkua, niin kaksitahtisellakin vapaauintipotkulla liukuu todella sulavasti.  Jotta kunnon liukuun pääsee, niin alussa kannattaa saada itsensä kunnon vauhtiin kymmenkunnalla reippaalla käsivedolla.  Käsivedon nopeuden tulisi kiihtyä mitä taaemmaksi käsi kurottuu:

 

http://www.youtube.com/watch?v=rJpFVvho0o4&feature=related

 

Vapaauinti sormet vähän harallaan vähentää jännitystä käsivarren lihaksissa ja tekee uinnin siten tehokkaammaksi. 

 

http://www.youtube.com/watch?v=BBATJ-_tqsE&feature=fvw

 

Monta vuotta olen miettinyt tuota sormien harotusta uinnissa ja nyt edellisen sivuston kommenteista asia selvisi.  Myös Hanna-Maria Seppälän sormet olivat erässä lähtöponnistuskuvassa erillään toisistaan. 

 

Aamu- ja iltauinnilla on hyvä harjoitella näitä tekniikoita.  Keskipäivällähän ihon palamisvaara vedessä on melkoinen.

 

Tänä pilvisenä aamuna harjoittelin  matalassa rantavedessä  sivulta hengitystä toisen käden ollessa mahdollisimman pitkälle ojennettuna, kuten seuraavassa videossa neuvotaan:

 

http://www.youtube.com/watch?v=vNuFaPAD3So&feature=related

 

Tuota harjoitusta auttoi paljon se, että kiersin ylävartaloa puolelta toiselle niin, että välillä olin aivan oikealla kyljelläni ja välillä taas vasemmalla.  Yritin kuitenkin pitää jalat potkimassa ylös- alas  -suunnassa, mikä ei ikinä täysin onnistu.  Kierto tuntui kivasti selkälihaksisssa, mutta mielestäni sain aikaan elämäni parhaat vapaauintiliut.

 

 Hengitystä suositellaan opeteltavaksi molemmin puolin jo vapaauintiharjoittelun alussa:

 

http://www.youtube.com/watch?v=KB4fJxMWX3U&feature=related

 

Veteen hengityksen rytmityksessäkin on monia eri vaihtoehtoja:

 

http://www.youtube.com/watch?v=HZ9qgYvjRW0&feature=related

 

Krooliuintitekniikkaa harjoitellessa tulee muistaa, että  tulee ottaa aina vain yksi uusi yksityiskohta työn alle.  Kukaan ei kerralla opi kaikkia kroolauksen hienouksia. Kymmenisen metriä kroolia päivittäin on alussa on jo ihan riittävä annos.  Itseltäni meni kahdeksisen kesää siihen, että vapaauintini alkoi edes vähän näyttää virtaviivaiselta. Siihen auttoi  paljon se, että näin Jyväsjärven Tuomiojärven rannassa tyylikästä kroolia pariin otteeseen.  Uskalsin kysyä myös näiltä kroolaajilta tekniikkaneuvoja.  Salainen aseeni kroolatessa on urheilukaupoista saatavat uimarin korvatulpat - ne poistavat sen vaivan, että pitäisi pää kallellaan pomppimalla saada vettä pois korvista uinnin jälkeen.  On vain muistettava poistaa vaikku korvista ennen korvatulppien käyttöä vaikkapa hiusnipsin pyöreän pään avulla kaivaen. 

 

 

Alkuvuodesta 2011 Karisto julkaisi erinomaisen  ”Kuntouimarin käsikirjan”. Sen on kirjoittanut Greg Whyte.  Eniten ilahduin kirjassa kuvin opetetuista voimistelu- ja kuntosaliliikkeistä. Myös paljon muita uintiin olennaisesti kuuluvia osa-alueita esitellään asiantuntevasti Käsittääkseni tämä on paras suomeksi julkaistu, harrasteuimarille suunnattu teos.  PRISMA-tavarataloista sen saanee hankittua edullisimmin, mutta  alla mainitustakin verkkokaupasta sen saa alle kahdella kympillä:

 

https://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789512352760

 

Uintia pystyy siis opettelemaan myös kuivalla maalla.

 

 

 

 

 

 

                  Uimisiin,

 

                  Pelle