Ärsyynnyin aika pahasti katsoessani "Päiväni Murmelina" -DVD:tä.  En varmaan ole ainoa, joka kiertäisi mielellään kaukaa vakuutusmyyjä-Nedin kaltaiset puolitutut.  Pahinta asiassa oli, että huomasin, että olen itse usein liimautunut hyvänpäiväntuttujen matkakumppaniksi.

       Syy miksi tämä juttu tulee vastatunteita-kategoriaan on se, että tunnekartalla ärtymys sijaitsee rauhan alapuolella ja läheisyys on yhtä etäällä rauhasta kuin ärtymys, mutta sen yläpuolella.  Niinpä nimitän niitä vastatunteiksi tai tässä tapauksessa selittäviksi tunteiksi.  Onhan tunnettua, että meitä ärsyttävät seikat usein löytyvät myös itsestämme.  Ne ovat siis läheisiä itsellemme.

       Lohduttavana seikkana voin todeta, että sitten seuraavana päivänä tapasin yllättävän monta tuttua, jotka selvästikin halusivat jutella kanssani.  Olen ehkä oppinut jotain ihmistenvälisestä kanssakäymisestä? Ehkä en?

                                      Tuuletetaan tunteita jatkossakin,

                                      t. Pelle