Riemunkiljahdus!
Tänään sitten Jyväskylän kävelykatu täyttyy JYP-faneista , Matti Nykäsen ihailijoista ja muusta jääkiekon Suomen mestaruutta juhlivasta kansasta. Juhlalavaa ja äänentoistojärjestelmää oltiin juuri rakentamassa kun pyöräilin Kauppakatua ylös tänne yliopiston kirjastoon.
Ennen kuin Jyväskylä ihan sekoaa riemusta, niin ajattelin analysoida riemun olemusta. Tämä teksti aukeaa parhaiten jos käyt ensin printtaamassa www.taiwas.net/tunteet sivustolta pdf-tulosteen.
JYPin nostattaman riemun avulla tunnekartan pallomainen rakenne selviää. Tunnekartta koostuu vastatunteista ja rauhan vastatunteeksi olen ajatellut minuuden katoamista. Tässä tosiaan tuntee olevansa itsekin kuin joku mestarikiekkoilija, vaikka koulun urheilutunneilla tein vain yhden lätkämaalin. Tunnekartan ajattelemisen palloksi onnistuu, jos nyt mielessäsi kokoat tunnekartan laitamilla olevat ääritunteet tuon minuuden katoamisen ympärille. Tässä riemun olotilassa fanihysteria, JYP-mania, euforia tiistaisen, pitkään odotetun lätkäkullan takia, helppous suoriutua arkipäivän askareista tässä onnen huumassa sekä se Iltiksen mainostama hurmos ovat käsin kosketeltavia täällä Jyväskylässä.
By the way - eilen kun JYPin mestarit olivat juhlimassa kaupungilla, niin sain ihan oikeasti hipaista sitä mestaruuskiertopalkintoa eli "Poikaa". Olo oli vähän kuin Raamatun Tuomaksella, joka ei uskonut Jeesuksen ylösnousemukseeen, ennen kuin sai mahdollisuuden koskettaa Jumalan Poikaa.
Tunnekartan pallomaisuus näkyy myös siinä, että noiden edellä mainittujen ääritunteiden lähellä olevat tunteet ovat vahvasti pinnassa nyt. Yhteys ihmisten välillä näkyy konkreettisesti sitten tämän illan kansanjuhlasta välitetyistä kuvista. Sen huomaa myös itsessään siinä, että nyt on helpompi jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Oma olokin on jotenkin tarmokkaampi ja elinvoimaisempi. Tunteet kun tuppaavat tarttumaan.
Oheisesta linkistä näet tuoreiden Suomen mestareiden riemua.
http://iltalehti.fi/jaakiekko/200904150005853_jk.shtml
Tuuletetaan tunteita jatkossakin,
t. Pelle
