Tänä aamuna kohtasin rappukäytävässä tutun näköisen naisen.  Kun hän yritti hymyillä, se näytti lähinnä irvistykseltä. Osasin jo odottaakin tuota ilmettään. Irvistyksen  vaikutelma tuli ihan sen takia, että hänen silmänsä eivät olleet mukana toivottamassa minulle hyvää huomenta.  Tavallaan tuon naisen ilme sai minut kuitenkin hyvälle päälle kaikessa  koomisuudessaan.

 

Kun itse nyt iltapäivällä yritin itse hymyillä, niin huomasin että oikeanlaisen vaikutelman saamiseksi silmät oli sytytettävä hymyyn iloisilla ajatuksilla ensin.  Suupielet nousevat sitten melkein itsestään ylöspäin.

 

Silmäpelin ja hymyilyn salaisuuksista voit lukea lisää seuraavalta sivustolta :

 

http://www.upea.fi/upea.nsf/sp?open&cid=Content24BFE

 

Olen lukenut, että aidosti hymyilevät kasvot erottuvat väkijoukosta ja hymyilevä ihminen itsekin huomataan huomattavasti kauempaa kuin perusilmettä ylläpitävä.  Olisikohan tässä harjoittelun paikka itse kullakin?

 

 

 

                             Tuntemisiin,

 

                             t. Pelle