Myös valokuvaamalla voi viestiä tunteistaan. Samoin joidenkin kuvien katselu voi tuoda hyvinkin vahvoja tunteita pintaan.  Noin vuosi sitten julkaistu kirja ”Valokuvan terapeuttinen voima” avaa aiheesta laajakulmaisen näköalan.  Itse en ole vielä tuota kirjaa saanut käsiini, mutta seuraava blogikirjoitus kertoo tarkemmin kirjasta  :

 

http://jutta.blogit.kauppalehti.fi/blog/6330#commentform

 

Sen verran olen valokuvaterapiaa harrastanut, että aktiivisemman tunnetyöskentelyn aikaan parikymmentä vuotta sitten keräsin seinille lehtikuvia.  Valitsemani kuvat muistuttivat minua jostain elämänvaiheestani.  Asetin ne kiertämään seinää boordin tavoin aikajärjestyksessä.  Tuota elämäntarinaani katselemalla pääsin välillä aika syvällekin muistoissani.

 

Tunnesisältöisin valokuva lapsuudestani on se, jossa pidän kiinni isosiskoni kädestä.  Jonkinlaisen häivähdyksen siitä tunnelmasta saa seuraavasta kuvasta

 

      Photo : Heather Haislet  via www.sxc.hu

 

Oli yllättävän vaikeaa löytää kuvaa aikuisista ihmisistä käsi kädessä.  Onkohan kädestä pitäminen niin intiimi asia, että siitä kertovia kuvia ei haluta antaa yleiseen levitykseen ?

 

Lehtikuvia olen muuten  käyttänyt toisellakin tavalla itseäni terapoidessani.  Aloin kerätä kuvia, jotka muistuttivat minua lapsuuteni hyvistä hetkistä.  Oivalsin, että kun sain mieleeni myös hyviä muistikuvia, niin silloin anteeksiantoprosessi lapsuudessani minua väärin kohdelleita ihmisiä kohtaan oli jo päässyt hyvään vaiheeseen.

 

 

                            Kuvailemisiin,

 

                            t. Pelle