Erosin juuri evankelis-luterilaisesta kirkosta protestiksi vasta valitun arkkipiispa Kari Mäkisen Raamatun vastaisiin kannanottoihin. En halua tulla osalliseksi siihen syntiin, että Suomen evankelis-luterilainen alkaa siunata asioita, joita Raamattu selvästi synniksi mainitsee. Kirkolla ei ole jumalallista arvovaltaa sellaisiin siunauksiin. Tiedän, että kirkkoon kuuluminen ei pelasta ketään taivaaseen – vain yksin henkilökohtainen usko Jeesuksen sovitustyöhön ja ylösnousemukseen sen tekee.
”Ellei omatunto syytä, ei pääse armon kerjäläiseksi.” totesi nyt jo poisnukkunut uskonveli.
Kun peilaamme rehellisesti omaa elämäämme kymmeneen käskyyn ja Jeesuksen opetuksiin, huomaamme ettemme kykene niitä kaikilta osin täyttämään. Siksi ainut mahdollisuutemme saada kolmiyhteisen Jumalan hyväksyntä ja taivaspaikka on synnintunnossa turvautua Jeesuksen tarjoamaan armoon. Meidän tulee silti pyrkiä toteuttamaan Jumalan tahto omassa elämässämme. Parannuksen teko tarkoittaa Jumalan mielen mukaiseen elämäntapaan totuttelemista.
Näissä mietteissä,
Pelle Gudsson
ERILLISYYS löytyy tunnekartalta kello puoli kymmenen suunnasta viidenneltä kehältä aivan raivon yläpuolelta. Se on myös hyvin lähellä tärkeyttä, joka ilmaisee arvovalintaa.
