Nyt on minun vuoroni paheksua. Sain eilen tietää, että tuttavani oli antanut minulta etukäteen lupaa kysymättä puhelinnumeroni sekä muutakin luottamuksellista tietoa eräälle kolmannelle henkilölle. Tästä hätiköidystä toimenpiteestään saattaa minulle koitua kovastikin harmia. Käsittääkseni hyviin tapoihin kuuluu, ettei toisen puhelinnumeroa saa antaa toiselle, jollei se ole julkinen.
Katsotaan pystyykö hän hyvittämään tuon tekemänsä virheen ottamalla yhteyttä tuohon kolmanteen henkilöön ja kertomalla että niitä tietoja ei saa missään tapauksessa levittää enää eteenpäin. Voi olla hänelle tekemäni pienet palvelukset lakkaavat, ellei kaipaamani hyvitystä tule.
Oli yllättävän vaikeaa kirjoittaa tätä, koska jostain syystä en ole oppinut käyttämään paheksuntaa itseni puolustamiseen. Lapsuuskodissa koirallakin oli enemmän oikeuksia kuin minulla - siltä ainakin tuntuu nyt jälkikäteen. Nyt on vain tajuttava, että enää en ole lapsi ja minulla on oikeus puolustaa itseäni, kun minulle on tehty väärin. Tämän kirjoituksen laatiminen on mielestäni kohtalaisen aikuismaista käytöstä. Olen tosiaan vielä aika hukassa tämän vihan tunteeni ja henkisen itsepuolustuksen kanssa.
Mielessä kävi kyllä aika monta lapsellisempaakin tapaa toimia ennen kun keksin tämän julkisen paheksunnan. Oikeastaan tämäkin malli on kotoa opittu, sillä isä aikoinaan uhkasi kertoa kaikille sen, mistä urheiluliikkeestä erittäin huonosti suksiin kiinnitetyt siteet oli asennettu. Tuo uhkaus toi parempaa palvelua.
Tosin on mielessä eräs tapaus lähimenneisyydestä, jossa edes paheksunta ei saanut aikaan mitään toimintaa. Sen episodin jälkeen tuon henkilön status laski silmissäni huomattavasti.
Tuntemisiin,
t. Pelle
UHKA löytyy tunnekartalta www.taiwas.net/tunteet kello kahdeksan suunnalta neljänneltä kehältä.
