Kävipä niin, että vappuna paukahti muutakin kuin parikymmentä ilmapallopapukaijaa.  Julmettu viha pamahti päälle jostain alitajunnan sopukoista.  Tämän miinan laukaisemiseen ei tarvittu kuin pieni episodi ruokapaikan jonossa.  Tunsin kokeneeni  vääryyttä  eli ilmeisen taitavasti suunniteltua etuilua.  Veren sokerin ollessa pohjalukemissa vähäinenkin ärsyke riittää.   Tuon kohtauksen vuoksi Tampereen Kristus-päivän loppuosan anti meni kohdaltani sivu suun ja korvien.

 Koen kuitenkin, että nuokin tukahdutetut vihat, jotka ovat aikoinaan jääneet kokematta,  tulee käsitellä tavalla tai toisella.  Niinpä vapun jälkeen olenkin hokenut itsekseni  :  ”Vihaan, vihaan, vihaan.”  Kävin myös vertaistukiryhmässsä purkamassa tuntojani ja yritän nyt saada järjen tasolla saada selville mitä kaikkea aineksia tuo vihamiina sisälsi.  Tähän mennessä olen löytänyt siitä seuraavia tunteita, jotka ovat aikoinaan syvästi loukanneet minua : viive, pettymys, petollisuus, ärtymys yllättävän kosketuksen muodossa, kätketty julmuus, vaatimus, minun omien tarpeitteni mitätöinti, erillisyys ja turhautuminen.  Jotkut noista tunteista löytyvät tunnekartalta www.taiwas.net/tunteet   kello yhdeksän suunnalla sijaitsevan vihan ympäriltä, mutta eivät suinkaan kaikki.  Eihän tunnekartta sentään mikään täydellinen luomus ole.

Hirvittävä väsymys on iskenyt päälle prosessoidessani  näitä vihani alkujuuria, mutta se kuuluu tunnetyöskentelyn olemukseen.  Olen tietoisesti välttänyt riehumasta tätä vihaani ulos, koska koen, ettei se olisi tässä tilanteessa järkevää.  Lisäksi on tutkittu, että vihan fyysinen ilmaisu saattaa aiheuttaa taipumuksen käyttää tuota keinoa myös vastaisuudessa.  Olen päättänyt  tahtoa antaa anteeksi, mutta  ennen kuin se prosessi alkaa vaikuttaa, luulen että myös jotain muuta on tehtävä – sekä psyyken että myös toiminnan tasolla.  Jumalalla näyttää olevan omat tapansa kouluttaa : tänään töissä tuli vastaan mahdoton haaste ja Prismassakin kärsivällisyyttä koeteltiin kassajonojen ollessa ennätyspitkät.

Vihan olemuksesta voit lukea hyvin ansiokkaan nettikirjoituksen osoitteesta :

http://www.etra-liitto.fi/terveys/te8.html

Vihan purkamisen periaatteita taas käsitellään asiantuntevasti sivustolla :

http://www.etra-liitto.fi/terveys/te12.html

Sitä paitsi syvää iloa ei pääse kokemaan, ennen kuin on käsitellyt mielessään sinne kätketyt kielteiset tunteet.  Tämä oppi jäi aikanaan lähtemättömästi mieleeni  Matti J. Kurosen luennolta.  Jeesus antaa ilon anteeksiantamuksen kautta.

 

              Tuntemisiin,

              Pelle