Varsinkin lapselle puhuttaessa äänen korkeus saattaa merkitä enemmän kuin käytetyt sanat. Esimerkiksi hyväksyntä ilmenee lauseessa ensin hitaasti nousevana ja sitten taas normaalitasolle laskeutuvana äänenkäyttönä. Sen sijaan paheksunnan ollessa kyseessä äänensävyn tulee tehotakseen olla korostetun matala ja sanojen tavutuksesta tulee kuulua tietty iskevyys.
Puheen melodia ja äänellinen vaihtelevuus kuvaa tunteita ja korostaa puheen sisältöä aikuisillakin. Iloisen ihmisen puheen nopeus kiihtyy, äänenkorkeus nousee sekä äänenkorkeuden vaihteluväli kasvaa. Lisäksi lauseen tärkeimmät sanat painotetaan nostamalla äänenkorkeutta hieman. Surullisessa mielentilassa puheen tempo taas hidastuu, äänensävy laskee ja ääni muuttuu yksitoikkoisemmaksi.
Näistä tutkimustuloksista voit lukea lisää Diane Deutschin artikkelista ”Speaking in Tones”, joka julkaistiin Scientific American Mind –lehden heinä-elokuun numerossa. Tuon melkoisesti muitakin tunteita käsitteleviä artikkeleja sisältävän lehden voi täällä Jyväskylässä hankkia vaikka Seppälän Prismasta tai Savelan K-Länsiväylästä.
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=speaking-in-tones-jul10#comments
Sama tempon ja eloisuuden muutos näkyy myös ihmisen muussa kehonkielessä. Kadulla hitaasti laahustava, mutta muuten terveen oloinen mies ei ilmeisestikään ole saanut sinä päivänä palkankorotusta. Sikäli mikäli hänellä on työpaikkaakaan, mistä palkkaa tulisi.
Tämä tuntuu näin kirjoitettuna itsestäänselvyydeltä, mutta kun opimme paremmin lukemaan toistemme käyttämää kehonkieltä, niin pystymme myös paremmin valitsemaan tilanteeseen sopivat sanat.
Tuntemisiin,
Pelle
HYVÄKSYNTÄ löytyy tunnekartalta www.taiwas.net/tunteet kello kolmen suunnalta kolmannelta kehältä keskipisteestä lukien
PAHEKSUNTA puolestaan sijaitsee kello puoli kahdeksan suunnalla niinikään kolmannella kehällä
ILO on kello kahdentoista kohdalla neljännellä kehällä.
SURU taas sijaitsee aivan sitä vastapäätä tunnekartan keskipisteen toisella puolella
