Sairausloma työpaikkakiusaamisen takia jatkuu vielä tämän viikon.  Tänään huomasin itsessäni masennuksen oireita, kun lämpimästä päivästä huolimatta lepäsin vain sängyssä.  Huolestuttavinta oli kuitenkin se, että en saanut ajatuksiani liikkeelle – tavallisesti pystyn suunnittelemaan seuraavia toimiani levätessäni.  Nyt pääni pysyi ihan tyhjänä.  Melkoisen uusi ja pelottava tunne.

 

Onneksi iltaa kohden helpotti ja sain itseni liikkeelle. Iltapäivällä näkyi koivussa jo pikkiriikksiä hiirenkorvia.  Pieni sade saa varmaan viherryksen lisääntymään silmissä jo huomenna.  Kevät on siis edellä edellisiä vuosia.

 

Aikaisemmat vihertävät päivämäärät olivat Tunnetuvan arkiston mukaan 6.5.2009 ja 12.5.2010.

 

Nyt kun vielä paikoin näkyy pieniä likaisia lumikasoja, on viime hetki muistella melko runsaslumista talvea ja sitä kovinta -33 asteen pakkasyötä.  Tähän tulee kuva Jyväskylän kauppakadun ala-aukiolle eräänä aamuyön hetkenä kerätystä lumikasasta. 

 

 

 

Nyt unohdin paristot kamerastani kotiin.  Unohtaminen on eräs uupumuksen oireista.  Uupumus puolestaan näkyy tunnekartalla sen oikeassa alanurkassa ennen  tyhjyyttä.  Suomalaiset lääkärit ovat kuitenkin niin ovelia, etteivät he tunnusta uupumusta olevan olemassakaan. Tunnekartalla uupumus kuitenkin sijoittuu tuolle kaakkoon suuntautuvalle LUOVUTTAMISEN TUNNESKAALALLE.  Mielestäni uupumus on tulosta työn mielekkyyden katoamisesta.  Ihminen jaksaa melkein mitä vain, kun kokee työnsä olevan mielekästä ja oikein mitoitettua.

 

 

          Lepäilemisiin,

 

          Pelle