Lapsuudessa tahtoani on yritetty ja aika hyvin onnistuttukin nujertaa  Vielä aikuisenakin olen kokenut, että minun lausumallani kieltosanalla ei ole mitään valtaa lähisukulaisteni mielestä.

 

Niinpä viime lauantaina koin jotain vallan merkillistä.  Istuin Jyväskylän Adventtiseurakunnan sapattikokouksessa melkoisen väsyneenä.  Kun vieressä istunut tuttuni pyysi minua keräämään kolehtia, niin vastasin : EI.  Hän löysi sitten kyllä sopivan vastuunkantajan  hieman edempänä istuneesta uskonveljestä.

 

 

1307346729_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  www.sxc.hu

 

Sain  tuossa ehtoolliskokouksessa vielä toisenkin kerran harjoitella kieltäytymistä.  Olin päättänyt, etten tällä kertaa mene jalkojenpesulle, joka kuuluu adventtikirkossa tapoihin ennen ehtoollista.  Edestä olikin ilmoitettu, että tuo toimenpide on vapaaehtoinen.  Kuitenkin henkilö, joka oli sillä kertaa vastuussa miesten jalkojenpesun järjestetyistä, tuli varta vasten kysymään, enkö haluaisi tulla mukaan tuohon toimitukseen.  Vastasin hänellekin :EI

 

 

 1307346729_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  www.sxc.hu

 

Näin sain samana päivänä kaksi korvaavaa kokemusta aikaisemmin minuun kohdistuneesta mielivallasta.  Päättäväisyyden tunne löytyy muuten SDG*tunnekartalta kello puoli yhdentoista suunnalta Á viidenneltä kehältä keskipisteestä lukien.  Sen lähellä sijaitsee myös arvostus ja kotoisuus.  Tunnenkin Jyväskylän Adventtiseurakunnan hengelliseksi kodikseni.  Siellä saa olla oma itsensä.  Rakkaushan ei pakota mihinkään.

 

Ehtoollissaarnassa pastori Ansku Jaakkola kehotti kuulijoita aloittamaan oman  kiitollisuus-kirjan ylläpidon.  Siihen voisi merkitä vaikkapa ihan numeroiden  asioista, joista tuntee olevansa kiitollinen.  SDG*tunnekartalla kiitollisuus on kello yhden suunnalla · toisella kehällä.  Sitä ympäröivistä vieritunteista inspiroituu miettimään, mistä kaikesta sitä voikaan olla kiitollinen Jumalalle.

 

Itse ainakin olen kiitollinen EI-sanasta.

 

 

 

           Tuntemisiin,

 

           Pelle