Elämässä on paljon muitakin vaikuttavia tekijöitä kuin tunteet.  En ole vielä tässä blogissani ehtinyt kirjoittamaan paljonkaan niistä muista päässä liikuskelevista mietteistä, joilla  saa etäisyyttä itseensä. Silloin voi nähdä itseään toisen silmin.

 

Itsensä saattaa silti tavoittaa parhaiten tunteittensa kautta.

 

Ilmeisesti myötätuntoon tarvitaan muutakin kuin pelkkiä tunteita. Tarkoitan  hiljentymistä, tarkkaa kuuntelemista, ajattelua, oikeita sanoja ja tekoja.

 

Pitääköhän tuo yhden lauseen kappaleen ahaa-elämykseni paikkansa?  Vai onko eheän omakuvan luomisessa  tarpeen myös luotettavien ihmisten palaute sekä kaikkitietävän Jumalan rakastava näkemys:

 

 

Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee. ( Sefanja 3:17)

 

 

Mielestäni tuon Jumalan rakkauden oivaltaminen poistaa sen häpeän, joka syntyy syvälle sisäistyneistä arvottomuuden kokemuksista, joita ainakin itselläni on.

 

 

 

 

                Tuntemisiin,

 

                Pelle Gudsson