Eilisessä Ghana-juhlassa, joka pidettiin Jyväskylän Adventtikirkossa vallitsi lämmin tunnelma ja ruokaa riitti kaikille.  Myös niille tutuilleni, jotka kutsuin kadulta  kirkon alakertaan syömään.

 

Ghanasta saapuneen pastori Kobyn juhlapuheessa tuli ilmi, että seurakuntamme aloitteesta  monien suomalaisten talkoolaisten avulla sekä paikallisin voimin   Namongin alueelle rakentama terveyskeskus on tuonut mukanaan monenlaista siunausta:

 

 

-120 ihmistä saa päivittäin terveydenhuoltopalveluja.

-Lapsikuolleisuus synnytyksissä on vähentynyt huomattavasti.

-Puhdasta vettä on tarjolla alueen kaikille asukkaille.

-Alueen poliittiset ja hengelliset ristiriitaisuudet ovat lientyneet.

-Jopa alueen muslimit ovat osallistuneet sairaalan ympäristön kunnostamiseen.

-Paikalliset seurakuntalaiset ovat  innostuneet lähetystyöstä.

 

 

Myötätuntoinen toiminta täällä Jyväskylässä on siis lisännyt myötätuntoa tuolla tuhansien kilometrien päässä Afrikassa.   Kirkon etuosaan asetettu eläinveistos symboloi hyvin tuota jatkumoa.

 

 

 

Buddhalaisissa mietteissä myötätunnosta on  myös paljon kauniita ajatuksia.  Seuraavassa artikkelissa puhutaan myös rauhasta.

 

http://www.nic.fi/~vano/rak.htm

 

Mutta mitä jos muistot äidistä eivät jostain syystä herätäkään kiitollisuutta?  Lämpimiä lapsuusmuistojahan tuossa kirjoituksessa korostetaan.

 

Kristinuskossa ollaan kiitollisia siitä, mitä Jeesus on puolestamme - ja myös äitiemme puolesta - ristillä tehnyt.  Vaikka  eri uskonnoissa käsitellään paljon samoja asioita, niin tarkemmin tutkien ei niiden jumalakuvia voi yhdistää.

 

Kuitenkin muistan lämmöllä ja myötätunnolla sitä joulua, kun Jyväskylän pelastusarmeijassa vierailleen nuoren musliminaisen ihmisrakkaus  toi minulle joulumielen.  Kristityistä se välittyy turhan harvoin arkielämässä – täytyy myöntää.

 

 

Joskus tosin elävä suhde Jeesukseen voi näkyä käyttäytymisenä, joka muistetaan vielä pitkään.  Viikon teoksena Radio Deissä aamuisin klo 7.40 luettavassa Markku Ojasen kirjassa ”Uudistava usko”  löytyy seuraavanlainen kertomus:

 

Vuonna 1943 sotalaiva oli uppoamassa ja siinä matkustaneet neljä pappia antoivat lopulta omat pelastusliivinsä muille.  Pelastuneet muistavat heistä viimeisenä näkynä neljän eri tunnustuskuntiin kuuluvan papin rukoilevan  yhdessä käsikkäin uppoavan laivan kannella.  Jeesuksen uhrautuminen ristillä oli varmistanut heille paikan taivaassa ja he omalla uhrautumisellaan pelastivat  neljä mahdollisesti vielä uskosta osatonta.

 

Tuo historiallinen kertomus lisäsi ainakin itsessäni halua toimia entistäkin myötätuntoisemmin.

 

 

 

           Tuntemisiin,

 

           Pelle