Tunteiden nimeämistä helpottavaa SDG*tunnekarttamallia tarkasteltaessa voi selvästi huomata, että siinä on pyritty kohti ”sellaisia tieteellisiä periaatteita kuin järjestelmällisyys, ristiriidattomuus, yksinkertaisuus ja yleistettävyys” (Hakkarainen ym. 2005, 89). Tästä saa käsityksen lukemalla sivuston www.taiwas.net/tunteet  LUKUOHJE-yläpalkin takaa ilmestyvän selostuksen tunnekartan rakenteesta. 

Tämä tunnekarttamalli muistuttaa perusolemukseltaan itseorganisoituvaa karttaa, jota käytetään muun muassa puheentunnistuksessa.  Kuitenkaan tämä pallonmuotoinen tunnesanojen projektio ei ole itseorganisoituva kartta, koska tunnesanoja ei ole sijoitettu paikoilleen matemaattisten algoritmien avulla.  Olen kuitenkin käyttänyt itseorganisoituvan kartan verbaalisia muodostamisperiaatteita apunani karttaa laatiessani. Tästä yhtenä osoituksena on tunnekarttasivuston www.taiwas.net/tunteet yläpalkiston kautta löytyvä  TUNNELUETTELO, johon keräämiäni paria tuhatta tunnetta olen käyttänyt tunnekarttamallin aineistona.  Kolmiulotteista tunnekarttamallia, jonka esitysmuodolle ei vielä ole löytynyt sopivaa tieteellistä käsitettä, voidaan käyttää tunteiden tunnistamiseen sen sisältämien kahdeksan nimetyn akselin avulla.

Edellisessä kirjoituksessani tunnekartan synnyn yhteydessä mainitsemani arvauksenomainen tieto eli ”abduktio  on ainoa päättelymuoto, joka tuottaa aidosti uusia ajatuksia ja tietoa” ( mt, 324).  Lisäksi poikkitieteellinen opiskelu on usein välttämätöntä uuden tiedon rakentamisessa (mt, 256).  Tunnekartan luomisen yhteydessä olen käyttänyt muun muassa filosofisia, psykologisia, teologisia sekä kielitieteellisiä lähdeteoksia.   Tunneluettelon keräämisen yhteydessä olen hyödyntänyt myös kaunokirjallisuutta.

Bereiterin luoma tiedonrakentamisen käsite tarkoittaa yhteisöllisesti, prosessin omaisesti ja päämäärätietoisesti aikaansaatuja uusia ajatusmalleja, joita kutsutaan käsitteellisiksi luomuksiksi.  Tunnekarttamallikin voidaan ymmärtää sellaiseksi.  Olen luomisprosessin aikana saanut rakentavaa palautetta tunnekartasta, jota olen sitten vuosien saatossa hyödyntänyt luodakseni mahdollisimman järjestelmällisen rakenteen. 

Karttamuotoinen esitys toimii tietoedustuksena eli se paljastaa kartan laatijan ajattelun ja mitä kaikkea hän haluaa sillä ilmaista (mt, 152). Lisäksi haluaisin vedota Alasuutarin (1994,201) toteamukseen, että yksittäiseen tutkimuskohteeseen on hankala tarttua ilman, että liittäisi sitä ympäristöönsä, johon kuuluu ”vastakohtia ja rinnasteisia ilmiöitä”. Tunnekarttamalliinhan sisältyvät olennaisena osana vastatunteet.

Hakkaraisen (2005,385)  kirjan loppulauseeseen yhtyen toivon, että tunnekartta olisi yksi työkalu, jonka avulla ”voimme ehkä systemaattisesti  tuottaa sellaisia oppimiskokemuksia, joita ihmiset aikaisemmin kokivat vain satunnaisesti.”  Muutamissa ohjausharjoitteluissa olen jo huomannut ihmisten saavan aivan uudenlaisia oivalluksia tunteiden dynamiikasta tunnekarttamallia tarkastellessaan.

Opiskeluni ovat vielä hyvin alkuvaiheissa   Päästäkseni itse tieteellisesti hyväksytyllä tavalla tutkimaan tätä tunnekarttamallia, minun pitäisi mahdollisesti opiskella väitöskirjaasteelle, jonka jälkeen vasta voisin syventyä tämän luomukseni tieteelliseen arviointiin.  Siispä rukoilen ja pyydän, että joku ottaisi tunnekarttamallinsa pro gradu-työnsä aiheeksi. Käsittääkseni tätä aineistoa voisi tutkia ainakin psykologian, lääketieteen, kielitieteen, liikuntatieteen, teatteritieteen  että myös teologian näkökulmista.

Kysyessäni PsL, FT Mikael Saariselta, onko Suomessa tutkittu tunteiden nimeämistä, hän totesi tietävänsä vain FT Seija Tuovilan tutkimuksen  http://herkules.oulu.fi/isbn9514278070/isbn9514278070.pdf , jonka lopputulokset  (sivu 5) suomalaisten tärkeimpien tunteiden osalta täsmäävät tunnekartan tärkeimpien perustunteiden kanssa.  Lisäksi emerita professori Lea Pulkkisen vuonna 1994 laatima "Emootion ja käyttäytymisen säätelyn malli" muistuttaa mielestäni SDG*tunnekarttamallia, kun tutkitaan sen ylösalaisin käännettyä peilikuvaa (vrt. Pulkkinen 1997,24 ja https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4205/Niemi_Rasanen_Sokka.pdf?sequence=2  s.19).   On myös huomattava, että yleisesti käytetyn Plutchikin tunnemalliin keltainen, punainen ja sininen terälehti ovat aivan identtiset SDG*tunnekartan tunneskaalojen kanssa, kun tunnekarttaa tarkastellaan pallon etelänavalta.  Myös  violetissa ja vihreissä terälehdissä on paljon yhtäläisyyksiä tunneskaaloihin. SDG*tunnekartta on kuitenkin kokopalloprojektio tunteista, kun Plutchikin malli on vain puolipallo. Tunteiden vaikutusta hengitykseen ei ole kovinkaan paljoa tutkittu.  Tähän päätelmään tuli tunnekartasta suosituksensa antanut, tunnustettu amerikkalainen näyttämökouluttaja Avner Eisenberg.  Hänen mielestään tunnekartassa olisi aineksia jatkotutkimuksiin.

Parhaaseen lopputulokseen päästään yhteistyön ja taitavan työnjaon avulla (Hakkarainen ym., 328). Mikäli en Suomesta löydä kiinnostuneita yhteistyötahoja, tarjoan SDG*tunnekarttamallia ulkomaiden yliopistoihin tutkimuksen kohteeksi.

             

                                     Yhteydenottoa toivoen,

                                     Pelle Gudsson

Mahdollisen vastauksesi sähköpostiosoitteineen voit kirjoittaa kommenttina.  En julkaise sitä, mutta saan siitä yhteystiedon, jonka mahdollistaa sähköpostikirjeenvaihdon.                                             

 

Hakkarainen, K, Lonka, K, Lipponen L. 2005.  Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä.

Alasuutari, P. 1995. Laadullinen tutkimus.

Pulkkinen, L. (toim.) 1997. Lapsesta aikuiseksi.