Vuodenvaihteessa muutaman ystäväni puolisot joutuivat irtisanottujen suureen joukkoon. Huoli eli murehtiminen tulevaisuudesta siinä inhimillisesti ottaen aina tulee yhtenä tunteena pintaan. Tosin Raamattuunsa lupauksiin luottavilla ihmisillä on turvanaan Jumalan kehotukset olla murehtimatta mistään.
”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1.Piet. 5:7)
”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.” (Fil. 4:6)
Näistä samoista aiheista on hieman tarkemmin kirjoitettu upeassa blogissa:
Omat murehtimiseni aiheet tuntuvat turhilta, kun tietää, että monin paikoin maailmaa nämä viime viikkojen pakkaset ovat niin uusi ilmiö, että ihmiset ovat todellisessa vaarassa kuolla kylmyyteen.
"Murehtiminen on kuin keinutuolissa istumista. Tekemistä riittää, mutta homma ei etene." (Benjamin Franklin)
Tämän aforismin löysin seuraamaltani blogisivustolta :
http://yksinovella.blogspot.com
Näissä mietteissä avaan Tunnetuvan kymppivuoden kirjoitukset. Vuodenvaihteessa tutkimastani Peter. A. Andersenin kirjasta ”Nonverbal communication – forms and functions” tulen tässä kevättalvella jakamaan löytöjäni Sinun kanssasi. Mutta sitä ennen kirjoittanen läheisyys-ärtymys –tematiikasta juttusarjan.
Tunteilemisiin, muttei murehtimisiin,
t. Pelle
HUOLI eli murehtiminen löytyy tunnekartalta www.taiwas.net/tunteet kellon kuuden suunnalta kolmannelta kehältä keskipisteestä katsoen.