Tunnesanat on kerätty eri lähteistä kahdeksan vuoden aikana.  Tavoitteena oli löytää sanoja, jotka voisivat kuvata sitä, mitä tunnen suhteessa johonkin ihmiseen, asiaan, tilanteeseen, itseeni tai tekemiseeni. Näitä tunteita voi havaita toisessa ihmisessä, itsessä tai ihmisten välisissä suhteissa.

 

Toivottavasti tämä lista auttaa varsinkin meitä miehiä erittelemään ja ilmaisemaan sisällä liikkuvia tuhansia tunteita,  niin ettei meidän tarvitse enää turvautua väkivaltaisiin reaktioihin sanojen loppuessa.

 

Monesta tunteesta on olemassa perusteltu sekä perustelematon muoto (väärä  ja oikea syyllisyys).

 

Lisää tunnesanoja pystyy johtamaan lähes loputtomasti seuraavilla liitteillä:

 

-paikan määre ja OLO  (eksyksissä olo)

-substantiivi ja -MAISUUS/-MÄISYYS  (pökkelömäisyys)

-substantiivi ja -TTOMUUS/-TTÖMYYS  (ansiottomuus)

-adjektiivi ja -OLOISUUS  (pehmeänoloisuus)

-adjektiivi ja -RUUS/-RYYS,  -SUUS/-SYYS,  -LUUS/-LYYS,  -MUUS/-MYYS,  -VUUS/-VYYS,  -US/-YS  (yltäkylläisyys)

-verbi ja –MUS/-MYS,  -TUS/-TYS,  -LU/-LY,  -NEN  (virvoitus)

-tunne ja –OMAISUUS  (aavistuksenomaisuus)

 

Lisää tunneilmaisuja tulee murteista, slangista ja sivistyssanoista, uudissanoina vieraista kielistä sekä aistimusten ja sairauksien nimistä.

 

Tarkentamalla tunnetilaa etumääreellä syntyy lukemattomia uusia kuvauksia mielialoillemme  (riippuvuudet, arkuudet, ikävät, ilot, kammot, tuskat, himot, vihat, halut, vapaudet, pelot, tarpeet, hurmat).