Rintauintitekniikasta oppii aina vain uutta.  Kun uin heinäkuun helteissä kilometrin, niin jossain vaiheessa matkaa tuli mieleen kokeilla käsien nopeaa eteen tuontia kämmenet ylöspäin.  Mielestäni se on vähän ystävällisempi taivutustapa kyynärpäille.  Ei ole vielä ainakaan tullut rasitusvammoja. 

 

Toinen ahaa-elämys rintauintitekniikkaan tuli sen potkusta, kun lueskelin ajatuksella uintitekniikkakirjaa.  Jalkojen koukistusvaiheessa  kantapäiden tulee lähestyä pakaroita, Sen jälkeen vasta jalkaterät käännetään sivulle  ja pintaa kohti ja tehdään se normaali sivalluksennopea rintauintipotku pitäen jalkaterät sivulle taivutettuna.  Sitten vartalo ojentuu täyteen liukuasentoon.

 

 1312828951_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Angelina Hanke

 

Ihan kuin tuossa ylläolevassa kuvassa potku olisi aloitettu liian aikaisin, ennen kuin  kädet ovat suoristumassa liukuasentoon.

 

Tuntui hienolta kun jopa  sängyssä selällään maaten pystyi kuivaharjoittelemaan tuota jalkaliikettä.  Itse ainakin kuvittelen virittäväni jalat  jännitysasentoon, kun tavoittelen kantapäillä pakaroita.  Sitten terävällä uloshengityksellä jalat avautuvat sivulle.

 

Jani Sievisen uimakoulussakin kämmenet kehotetaan pitämään itseen päin liukuasentoon venyttäessä:

 

http://www.fit.fi/videot/janin-uimakoulu-rintauinti/1565

 

Kannattaa seurata videolta käsivedon, potkun ja liu´un rytmityksen hienosäätöä.  Oikeassa rintauintitekniikassa jalkojen koukistusvaiheessa Janilla pysyvät polvet aika lähellä toisiaan.  Myös pään ja rinnan liiallista kohoamista vedestä tulee välttää.   Jani Sievinen tietää kyllä mitä opettaa, sillä hän ui  aikanaan 200 metrin sekauinnissa  ME- ajan.

 

Tässä videossa Janin rintauintipotkun salaisuus selviää melko hyvin. Jalkapohjat: nousevat potkun alussa kohti pinta.a

 

 

Jani Sievisen sanallista selostusta löytyy seuraavastakin linkistä:

 

http://joi.nu/Mr

 

Neljännessä  linkissä opetetaan rintauinnin liikkeet sarjakuvamaisesti ja kuvia seuraa yksityiskohtainen selostus:

 

http://www.ess.fi/?article=198624

 

Huomaa, että tässä kuvasarjassa ei ole vielä otettu käyttöön käsien tuontia eteen kämmenet ylöspäin.  Uinnissa on yllättävän paljon pieniä yksityiskohtia, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen.

 

Viidennessä linkissä opetetaan miten takamus saadaan pysymään lähellä pintaa. Pää tulee painaa veteen niin, että katse on kohti pohjaa. Silloin jalat nousevat pintaan ja veden vastus on pienin mahdollinen.   Pään kokonaan veden alle upottamisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.  Tarkoitus on, että vartalo olisi mahdollisimman virtaviivainen liukuasennossa.

 

http://www.gymtv.fi/index.php?viewkey=e98efaae0091fa301e61

 

Uimavedet ovat vielä ihan kohtalaisen lämpimiä, joten ei muuta kuin harjoittelemaan.  On syytä keskittyä yhden asian opetteluun kerrallaan hitaassa tempossa.  Kun rintauintitekniikka  tuntuu olevan koossa, niin sitten vasta on aika lisätä vauhtia.

Vaikkei ihan Janin aikoihin pystyttäisikään…

 

 

             Uimisiin,

 

             Pelle Gudsson