Uskon ja luottamuksen ero löytyy seuraavien lauseiden avulla : "Häneen ei uskottu" ja "Häneen ei luotettu".  Uskominen vaikuttaa liittyvän sanalliseen ilmaisuun ja  luottaminen siihen, että luvattu asia tosiaan tehdään.  Englannin verbien "believe" ja "trust" käyttö tuntuu tukevan tätä tulkintaa.

       Monessa yhteydessä on myös todettu, ettei usko ole riippuvainen meissä myllertävistä tunteista.  Luottamus puolestaan on tunne ainakin siinä mielessä, että suomeksi voidaan sanoa "tunnen luottamusta".  Usko on jollain tavalla jykevämpää.  Mutta mitä se on?  Seuraavat Raamatun lauseet antavat jotain selkeyttä tuolle hämmentävälle termille.

"Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua."                    Hepr 11:8

"Uskon voimasta sortuivat Jerikon muurit."                                    Hepr 11:30

"Uskon päämäärä on sielujen pelastus."                                      1.Piet 1:9 

"Ellei Kristusta herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla"          1.Kor 15:17

        photo : KRISS  SZKURLATOWSKI via www.SXC.hu          thumb_1240318261.png        

       Usko toimii siis tekemisen lähtökohtana, siinä on voimaa, päämäärä ja perusta.  Usko vaikuttaa hyvin persoonalliselta.   Raamatusta voikin lukea, että usko jopa syntyy.

"Usko syntyy kuulemisesta mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana", Room 10:17

       Uskon ja luottamuksen yhdistää mielestäni hyvin Radioraamattukoulun opettajan, Jukka Norvannon toteamus:

"Usko on oikeastaan luottamusta siihen, ettei Jumala valehtele."  

       Näin ollen, jos uskomme Jeesuksen sovitustyön riittävyyteen, voimme näin Jumalan lapsiksi tulleina luottaa Raamatun moniin lupauksiin.  Neil T. Andersson on kirjoittanut aiheesta muutamia kirjoja, joista tässä mainittakoon  hyvin selkeästi kirjoitettu "Vapauttava totuus"                                    

                                      Tuuletetaan tunteita jatkossakin

                                      t. Pelle