Musiikki on oiva tunteiden tulkki.  Ovat kuulemma jopa kehittelemässä sellaista järjestelmää, jossa musiikkikappaleet järjestettäisiin mielialojen mukaan.

 

Kun  eilen illalla lueskelin Phil Caponen mainiota opaskirjasta nimeltään ”500 parasta kitarasointua”, niin tein seuraavan johtopäätöksen.  Koska tuon kirjan mukaan g-molli on kaikkein surullisin sävellaji ja molliseptimisointu on vielä alakuloisemman kuuloinen kuin tavallinen mollisointu, niin maailman surullisin sointu lienee gm6:

 

http://jguitar.com/chordsearch?chordsearch=Gm6

 

Tuolla sivustolla voi kokeilla sitäkin, miltä tuo sointu kuulostaa huonolaatuisella kitarasyntetisaattorilla tuotettuna.  Jos menee liian hyvin, niin ei muuta kuin gm6-harjoituksia tekemään.  Surullisena taas tuon soinnun soittaminen voi antaa virtuaalista myötätuntoa?

 

 

                  Tuntemisiin,

 

                  Pelle

 

 

PS.  Jottet aivan vaipuisi masennuksiin kitarasoinnuista, niin vinkkinä maj-sointujen piristävä vaikutus.  Myös seuraavassa osoitteessa suositellaan niitä:

 

http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20080703181723AAbIVqd

 

 

 

PS. Kitarasointujen salaisuuksia aloittelijalle paljastetaan esimerkiksi kirjoituksessani, joka löytyy osoitteesta:

 

http://tunnekartta.vuodatus.net/blog/2520515