Pohjanmaalla miehillä oli kuulemma ennen vanhaan vain kaksi tunnetta.  He osasivat  sanoa että ”Ahistaa” ja jos ei ahdistanut, niin sitä tunnetta olikin jo vähän vaikeampi ilmaista.  Jotenkin tähän tapaan tämä yleistetty tositarina, jonka viime viikonloppuna kuulin, taisi mennä.

 

Juuri tähän harvasanaisuuteen tunnekartta voi toimia lääkkeenä.

 

Viime viikonlopun psykologisen tiedon ja kristinuskon yhteyksiä käsittelevä Suomen ACC:n järjestämä konferenssin antia tulen jakamaan enemmänkin Tunnetuvassa myöhemmin, mutta haluaisin kertoa myös yhden omakohtaisen  kokemuksen.

 

Käsittääkseni koin jonkinlaisen illuusion läheisyydestä, kun tuolla konferenssissa näin naisen, joka muistutti ruumiinrakenteeltaan erästä ihastustani, kasvoiltaan taas erästä toista, joka oli saanut sydämeni pomppimaan riemusta ja lisäksi eräs kaimansa on ainut ihminen, jonka muistan sanoneen minulle kasvokkain : ”Minä rakastan sinua”.  En vaihtanut tuon ilmeisesti vielä aviollisista siteistä vapaana kulkevan ihmisen kanssa kuin pari sanaa, mutta aavistan hänen huomanneen tuijotukseni.  Herran haltuun tämäkin ihmissuhde.

 

Tärkeimpänä kriteerinä parisuhteessa pidän samansuuntaisen huumorintajun lisäksi yhteisiä arvoja.  Ilmeisesti tämäkin ilahduttava tunne oli vain ohimenevää, koska oma huumorini kun on aika erikoista.

 

Viikonlopun koomisista juonnoista vastasi Harri Jukkala.  Niistä pari esimerkkiä tässä :

-Dogmatiikka on koirien laskentaa

-Dosentti on rahantekijä (do cent)

 

 

 

                    Iloa helmikuun päiviisi,

 

                    t. Pelle