Kätketty ja käsittelemätön häpeä saattaa olla suomalaisen yhteiskunnan suurimpia ongelmia.  Sivuvaikutuksinaan se aiheuttaa  esimerkiksi riippuvuuksia ja estää ihmistä muuttumasta ja tekemästä oikean suuntaisia valintoja. 
 
Koska häpeä liittyy arvottomuuden tunteeseen, niin silloin Jumalan tarjoama rakkaus ja oman arvokkuuden ymmärtäminen Jumalan silmissä voi vähitellen murtaa väärien valintojen kehää.  Tuota rakkautta voi kokea esirukoustilanteessa, sielunhoitoterapiassa, Raamattua lukiessa tai  hengellisissä tilaisuuksissa, joissa Pyhä Henki on vahvasti läsnä.  Esimerkkinä mainitsisin Turun Martin kirkossa tiistai-iltaisin järjestettävät rukousillat.
 
Kun häpeän ote alkaa kirvota, niin muutoksia parempaan alkaa vähitellen ilmetä. Kun alkaa  arvostaa itseään, niin se näkyy myös arkisessa elämässä.
 
Häpeästä on onneksi jo ilmestynyt melko paljon kirjallisuutta, jonka lukeminen auttaa myös ymmärtämään tuota kivuliasta tunnetta.
 
Salme Blomster :”Musta.valkoinen häpeä”
Ben Malinen :”Häpeän monet kasvot”
Ben Malinen :"Elämää kahlitseva häpeä"
Tor Spiik : ”Häpeän lapset”
Satu Lidman : ”Häpeä! Nöyryyttämisen ja häpeän jäljillä”
Siru Kainulainen – Viola Parente-Capkova : ”Häpeä vähän!  Kriittisiä tutkimuksia häpeästä”
Paavo Kettunen : ”Kätketty ja vaiettu – suomalainen hengellinen häpeä”
 
Suosittelen tutustumaan myös tämän blogin kategorioista löytyviin häpeä-aiheisiin kirjoituksiin, joissa olen yrittänyt selvittää häpeän monimutkaista olemusta.
 
 
 
                    Arvostamisiin,
 
                    Pelle