Olen miettinyt sitä, miksi nautin juuri tiettyjen asioiden tekemisestä.  Arvelen niiden muistikuvien, joissa olen kokenut todellista yhteyttä johonkin tärkeään ihmiseen, vaikuttavan nykyisiin kiintymyksen kohteisiini.

Edellisen kirjoitukseni ehkä oudolta vaikuttava nautinnon lähde – sanakirjan lukeminen – lienee perua ajoilta, jolloin isosiskoni pyysi minua tenttaamaan häneltä englannin ja ruotsin sanastoja.  Muistan vieläkin lämmöllä noita sopuisia hetkiä, kun tunsin lapsuuskodissani, että minua tosiaan tarvittiin.  Riippuvuus noista hetkistä kantoi muuten ehkä vähän mitäänsanomatonta lapsuuttani.  Sanakirjat jäivät minulle uskollisiksi  "ystäviksi".

Tiedostin yli kymmenen vuotta sitten itsessäni olevan paljon piirteitä, jotka viittaavat Aspergerin syndroomaan.   AS-piirteistäni saan varmaan kiittää myös sitä, että jaksoin koota palapelimäisesti tunnekartan, joka toimii tämän blogin viitekehyksenä.  AS-ihmisethän ovat kiinnostuneita kohteista, jotka ovat mahdollisimman pysyviä kuten esimerkiksi juuri sanakirjat ja kartat.

   thumb_1243864597.png photo : BSK via www.SXC.hu

Olisin todella kiinnostunut tietämään, mikäli Sinä olet huomannut omien nautinnon kohteittesi alkuperän juontavan tilanteista, joissa lapsena koit erityisen vahvaa yhteyden tunnetta.

                           Tuuletetaan tunteita jatkossakin,

                            t. Pelle

PS. Nautinto on tunnekartalla idässä viidentenä tunteena rauhasta.