Kirjoituksessani vihan juurista lainasin Raamatusta lyhyen lauseen :
”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö” (Ef 4: 26)
Kuitenkin olemme kaikki syntisiä, joten tuo lause kuulostaa hieman ristiriitaiselta. Lisäksi se jatkuu käytännöllisellä kehoituksella sopia riita-asiat ennen nukkumaan menoa. Toisaalta sopiminen eli välien kuntoon saattaminen ja anteeksianto on olennainen osa Jeesuksen sovitustyötä. Niinpä voisikin ajatella, että Jumala odottaa meitä sopimaan riita-asiat Jeesuksen tähden, jolloin Jumalakin näkisi riidan molemmat osapuolet syyttöminä. Jeesushan kuoli ristillä myös sen toisen ihmisen tekemän vääryyden vuoksi, joka loukkkasi sinua. En oikein saanut tätä ajatusta kristallisoitua, mutta yritinpähän ainakin. Joka tapauksessa kristittykin voi vihastua hetkellisesti.
Raamatussa mainitaan myös Jumalan viha. Ilmestyskirjan vitsauksetkin, joista taidamme jo nykyisin tällä vuosisadalla kärsiä, ovat ilmausta Jumalan vihasta. Seuraavassa Olavi Peltolan pitkähkössä esityksessä Jumalan vihasta hän toteaa . että Jumalan viha on aina reaktio johonkin ihmisen toimintaan :
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Jumalanvihastarakkauteen.htm
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible -sivustolta paljastuvan Raamattu-hakukoneen avulla etsin "viha"-hakusanalla aihetta käsitteleviä jakeita. Uudesta Testamentista niitä löytyi kahdeksan. Viisi niistä sisältää alla olevan jakeen kanssa samansisältöisen viestin :
”Sillä joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään” (Joh 3:36)
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen – mutta ei siis klooneikseen – ja antoi meille myös tunteet. Vihalle, kuten hyvin monille muillekin tunteille, löytyy myös elämää suojelevia tehtäviä.
Tuntemisiin,
t. Pelle