Kiusaamista esiintyy joskus myös aikuiskoulutuksessa. Jopa opettajat voivat syyllistyä tuohon rikkomukseen, josta heitä on kyllä kovin hankalaa saada vastuuseen. Puhun tässä omista kokemuksistani. Ehkäpä tämä kirjoitus auttaa myös muita tiedostamaan mahdollisen kiusattuna olemisensa.
Parantaessani kielitaitoani vuosia sitten eräässä maineikkaassa helsinkiläisessä oppilaitoksessa, ihmettelin miksi en saanut koskaan harjoituksia tarkastettaessa suunvuoroa. Opettaja siirsi vuoron säännöllisesti minun ylitseni ja antoi seuraavan oppilaan vastata. Tämän toistuessa tunnista toiseen ymmärsin sen kiusaamiseksi. Koska kuitenkin halusin suorittaa opintoni loppuun, minun oli vain siedettävä tuo käytös. Muuten olisi saattanut tulla jotain vielä ikävämpiä kiusaamisen muotoja tilalle.
Toisen kerran koin kiusaamista erään kansainvälisesti tunnustetun opettajan työpajassa. Olin harjoituksessa keksinyt omaperäisen ja toimivan ratkaisun erääseen ongelmaan, mutta tuo opettaja ei hyväksynyt ehdotustani. Sain luovuudestani syytöksiä koko ryhmän kuullen. Onneksi harjoituksen jatkuessa sain vielä tilaisuuden näyttää ratkaisuehdotukseni toimivuuden, jonka myöhemmin myös eräs työpajalainen totesi oivalliseksi.
Muistankin elävästi erään vuosikymmenten takaisen improvisaatioharjoituksen, jossa olin kiusatun roolissa lapsena, töissä sekä vanhainkodissa. On vaarana, että tuo harjoituksen visio toteutuisi elämässäni. Minusta sanottiin jo lapsena, etten osaa pitää puoliani. Niinpä sitten jouduin sisarusteni sekä äitini kiusaamaksi. Ilmeisesti olen omaksunut tuon kiusatun roolin vähän liian hyvin.
Nykyisin olen jo aika herkkä huomaamaan alkavat kiusaamisyritykset. Alan käyttäytyä sosiaalisesti hyvin aggressiivisella tavalla ja vetäydyn vuorovaikutuksesta mahdollisimman aktiivisesti. Ilmeisesti olisi kyllä kypsempiäkin tapoja selvitä tilanteista, mutta aikuiskoulutuksen ympyröissä on paha mennä syyttämään opettajaansa kiusaamisesta. Oppija on joka tapauksessa opettajaansa alemmassa asemassa. Ehkäpä taitava minä-viestintä ja omasta pahasta olosta puhuminen voisi auttaa – ehkä ei. Yleinen puhevalmiuden kehittäminen olisi varmaan hyvää kiusaamisen ennaltaehkäisyä.
Elina Peltosen opinnäytetyöstä löysin seuraavanlaisen toteamuksen, joka vahvistaa tuota oletusta :
”Kiusaamiselle on usein tyypillistä voimasuhteiden tasapainottomuus. Henkiseen tasapainottomuuteen kuuluu, että kiusaaja ja muut kiusaajat ovat sosiaalisia,
äänekkäitä, sanavalmiita ja yleensäkin hyviä puhumaan. ”
Opinnäytetyönsä löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta :
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/6296/Peltonen_Elina.pdf?sequence=1
Koulu- sekä työpaikkakiusaukseen tiedän rukouksenkin auttaneen. Niin, onhan rukouskin puheilmaisua.
Tuntemisiin,
t. Pelle
KIUSANHALU löytyy tunnekartalta www.taiwas.net/tunteet kello kymmenen suunnalta neljänneltä kehältä.
ALEMMUUS on kello neljän suunnalla myös neljännellä kehällä.
SYYLLISYYS sijaitsee puoli kahdeksan suunnassa tunnekartan toisella kehällä
VASTUU piirtyy toiselle kehälle suunnassa kello puoli kaksi.
Tutkimalla noiden tunteiden ympärillä sijaitsevia vieritunteita, saatat kokea joitain oivalluksia kiusaamisen tiimoilta.