Tervetuloa tunnetupaan!

      Minulla on rutiininomainen tottumus eli riippuvuus jäädä kuuntelemaan myöhäisillan MM-jääkiekkoselostuksia.  Tavallaan ne häiritsevät innostuneella tunteikkuudellaan muita puuhiani.  Olen koukussa tähän jokakeväiseen adrenaliiniruiskeeseen.

       Tunnekartan oikeasta reunasta löytyvällä riippuvuudella on vieritunteinaan nautinto ja kiintymys sekä tarve toimia niin kuin ennenkin eli mukautuvuus, joka tässä tapauksessa on lähinnä urautumista.  Tunnen myös häpeää siitä, etten pysty vastustamaan tätä tapaa.

       Muistan ihaillen, kun isä aikoinaan jätti yhtenä keväänä lätkäkisojen katsomisen, koska Suomen joukkueen johto oli tehnyt hänen mielestään väärän ratkaisun jättämällä juhlimaan innostuneen pelaajan vilttiketjuun.  Tunnen alemmuutta suhteessa isävainajaani.

        thumb_1241521020.png     picture : CREATIVE DAW via www.SXC.hu

       Tiedän, että mikäli avaisin radion, kokisin ainakin virtuaalista yhteyttä muihin lätkäfaneihin sekä hurmaa aina kun Suomi heiluttaisi Kanadan maaliverkkoa.  Kuitenkin huomaisin sen ehkä turhaksi valinnaksi, kun en saavuttaisi illaksi asettamaani opiskelutavoitettani.

       Toisella ja kolmannella kehällä olevista vieritunteista koen myös kyvyttömyyttä valita, ailahtelua näiden kahden vaihtoehdon välillä ja valinnan tuskaa. The Passion of Pelle.

       Tämä pohdintani ei ole missään nimessä mielipidekirjoitus siitä, että penkkiurheilu olisi syntiä.  Tulipa vaan esimerkinomaisesti kuvailtua erästä piintynyttä tapaani.  Haluaisin olla vapaa valitsemaan toimintani tottumuksista riippumatta.

                     Tuntuiko pohdintani jossain mielessä sinusta tutulta?

                     t. Pelle