Elokuva toimii menneisyyteen päin kulkevana aikakoneena aina kun valmistetaan dokumentaarisia filmejä. Tulevaisuuttakin elokuvan keinoin on joskus onnistuttu taiteellisesti ja taidokkaasti luotaamaan. Valitsin tähän kirjoitukseeni ensin muutamia hieman pessimistisempiä tulevaisuudenkuvia. Sen jälkeen johdatan sinut toiveikkaampiin tunnelmiin. Kummallista kyllä utopiaa eli ihanneyhteiskuntaa ei kai ole saatu ikuistettua elokuvan muotoon.
Ridley Scottin ohjaama ”Blade runner”, jossa Harrison Ford esittää pääosaa, sijoittuu ajassa marraskuuhun 2019. Filmistä päällimmäisenä jäi mieleeni apaattinen tunteettomuus, keinotekoiset eläimet ja ihmiset. Keinotekoisilla ihmisillä on vain heihin keinotekoisesti syövytettyjä muistoja. Onko nykyajassa jotain samaa, kun koemme usein vain juuri niitä tunteita, joita juomme median uutisvirrasta? Blade runnerin loppukohtauksessa kuitenkin jopa keinotekoinen ihmiskopio –replikantti - alkaa kokea syvällisiä tunteita. Robotilla ei voi kuitenkaan koskaan syntyä elävää suhdetta maailmankaikkeuden Luojaan.
BRUNO DE LORENZO
Terry Gilliam tuli tunnetuksi Monthy Python – koomikkoryhmän TV-ohjelmasarjan animaattorina. Hän harjoitteli dystopian eli pessimistisen tulevaisuusvison tekoa ensin Monthy Python -elokuvan ”Elämän tarkoitus” alkukohtauksessa. Siinä työ tuntuu orjuudelta vuonna 1983 - joka on elokuvan syntymähetkellä tulevaisuutta! Vanhat miehet ryhtyvät kapinaan nuorta, dynaamista johtajistoaan vastaan. Muistan jostain lukeneeni, että idea tuohon lyhytelokuvaan lähti remontoitavan kerrostalon lepattavista suojakankaista.
”Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto” Albert Einstein
Terry Gilliamin ohjaama ”Brazil – tämän hetken tuolla puolen” jäi lähtemättömästi mieleeni kun näin sen elokuvateatterissa. Se alkaa hetkestä klo 20.49 jossain 2000-luvulla. Tässä voit nähdä ja kuulla englanniksi aidon N.Y.T. -arvostelun tuosta vielä melko tuntemattomasta elokuvaklassikosta. Virkamies pakenee fantasian maailmaan. Kauneusleikkaukset ovat arkipäivää - samoin terrorismi. Tietoyhteiskunta on putkistojen valtakuntaa. YouTube (!) Internet eli elokuvan valmistumisen aikana vasta tiedemiesten mielikuvituksissa, mutta putket visualisoivat internetin ideaa loistavasti. Parhaissa tulevaisuusvisioissahan kerrotaan sellaisista keksinnöistä tai tapahtumista, joita ei vielä ole olemassakaan.
HENRIK JENSEN
”Brazil”-elokuvassa kärpänen aiheuttaa tietokonevirheen, joka johtaa viattoman ihmisen kuolemaan. Suomessa tietokoneen näppäimistöön pudonnut klemmari on aiheuttanut junaliikenteen pysähtymisen. Voit lukea aiheesta internet-dokumentinkin. Vastikään Viitasaarella lääkäri sai väärän henkilöllisyystunnuksen kirjoittamalla elävän miehen kuolleeksi tietoyhteiskuntamme tiedostoissa. Vaikka tietokoneet helpottavat elämää, niin niiden avulla saatu turvallisuuden tunne voi olla todella petollista.
Stanley Kubrickin ”Kellopeliappelsiini” kuuluu myös dystopia-elokuvien aateliin. Sen traileri kuvaa hyvin elokuvan kaoottista ja epämoraalista maailmaa. Nerokkaan ohjaajan tuotos on kuitenkin visuaalisesti erittäin kaunis.
LUKAS
Robert Zemeckisin klassikkotieteiselokuva ”Paluu tulevaisuuteen” esittelee aikakoneen aivan konkreettisena esineenä. Seikkailu oli niin mukaansatempaava, että kävin katsomassa sen elokuvateatterissa pariin otteeseen. Sille tehtiin myös jatko-osia. Sarja kuvaa lohdullisemmin lähivuosikymmeniä. Nuo elokuvat luovat toivon ilmapiiriä.
Spede Pasanen osoitti monissa alkukauden elokuvissaan olevansa nerokas visionääri. Esimerkikkinä ”X-paronin” idea siitä, että liikevaihto saadaan kaksinkertaistettua, kun tavaroita myydään aina kaksin kappalein on jo otettu laajalti käyttöön.
Monilla koomikoilla on tavallista parempi hahmotuskyky elämän suhteen. Näin he omaavat usein myös tarkemmat tulevaisuusvisiot – ainakin päästessään seuraamaan tekniikan kehitystä mahdollisimman läheltä. Tästä klassisena esimerkkinä on Charlie Chaplinin elokuva "Nykyaika" jossa työuupumuskin saa visuaalisen ja henkilöidyn hahmon. Toivon näköala on kuitenkin erinomaisesti onnistuttu säilömään”Nykyaika”-elokuvaan.
Meidän nykyistä ja kiireistä elämänasennetta kuvannee se, että tuskinpa pysähdyt katsomaan tuota elokuvaa kokonaisuudessaan, vaikka se olisi JUURI NYT aivan vapaasti katsottavissa vain parilla klikkauksella hakukoneen avulla. Tosin aikaikkuna on aika pieni. Ennen maksettiin ja jonotettiin, jotta yhden maailman parhaista elokuvista olisi voinut nähdä. Elätkö sinä nykyhetkessä, tulevaisuudessa vai menneisyydessä? Tunnetuvan seinäkello näyttää tarkan kellonajan. Onko sinulla kiire? Miksi sinulla on kiire, jos sinulla on kiire?
Elokuva voi toimia aikakoneena niinkin, että se muistuttaa siitä päivästä ja hetkestä, kun näit jonkin tietyn elokuvan. Voimakkaat tunne-elämykset saavat usein aikaan hyvin kestäviä muistikuvia.
Elokuvalla on myös mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen. Se voi motivoida ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla tai antaa ideoita kuten on ilmeisesti käynyt mainitsemassani ”X-paronin tapauksessa. Charlie Chaplinin ”Easy street” –lyhytelokuva on jo kauan ohjannut omia toimintojani ja myös tulevaisuuden haaveitani. Varsinkin filmin viimeiset pari minuuttia ovat syöpyneet lähtemättömästi mieleeni. Siinä kuvataan visio, jonka toivon lähivuosina tai –vuosikymmeninä näkeväni toteutuvan Jyväskylässä.
Unelmoiden,
Pelle Gudsson