Viime perjantaina koin miten small talkista tuli elämää suurempaa ja vastenmielisen tunkeilevaa.  Henkilö, jonka kanssa keskustelin, otti yliotteen haluamalla tietää enemmän kuin itse tahdoin kertoa.  Hän ei välittänyt ensimmäisestä välttely-yrityksestäni ja melko heikko henkinen suojamekanismini ei sen jälkeen enää toiminut.

 

Varoituskellojen olisi jo pitänyt soida edellisissä tapaamisissamme, kun hän ei vastannut lopputervehdykseeni.  Perjantaina sitten totesin, että hän ei lainkaan kuunnellut mitä sanoin, vaan yritti tyrkyttää omia neuvojaan ja mielipiteitään.  Ajattelin, että hän kuitenkin alkaisi arvostaa minua jos paljastaisin vähän lisää saavutuksistani, mutta ei.   Sama mitätöivä asenne jatkui.  Olo oli kuin simpukalla, jonka kivulla tuottama helmi heitettiin roskiin.

 

Kari Turusen määritelmän mukaan tunteita tarvitaan tuomaan esille itselle tärkeitä asioita.  Tämän kohtaamisen jälkeen noussut kiukku kertoi siitä, että henkistä reviiriäni oli loukattu.  Se on eräs elämäni tuskallisimmista kipukohdista.

 

Vaikka avoimuus onkin tärkeää ihmissuhteissa, niin sen luomiseen tulee varata riittävästi aikaa. Sitä varten on kai kehitetty small-talk-ohjeistuskin:

 

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/ihmissuhteet/1788978/small-talk-kirjoja

 

Olen samaa mieltä tuolle keskustelupalstalle kirjoittaneen kommentoijan kanssa siitä, että tämän listan ensimmäiset kolme kysymystä saattavat tuntua  liian tunkeilevilta.  Keskustelun avauksen on syytä olla mahdollisimman turvallinen, jotta oikeat väylät syvempiin keskusteluihin avautuisivat aikanaan.

 

 

 1287418595_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  Photo : Muriel Mirales de Sawicki via www.sxc.hu

 

Mielestäni parempi small talk –ohjeistus – tosin englanninkielinen - löytyykin sivustolta:

 

http://www.englishclub.com/speaking/small-talk.htm 

 

Seuraavat puheenaiheet lienevät Suomessa melko turvallisia keskustelun aloitukseen. 

 

Sää

Tuoreet uutiset

Kiireisyys

Positiiviset havainnot ympäristöstä

 

Vastauksesta ja sen äänensävystä voi sitten tehdä johtopäätökset toisen mielentilasta.  Niiden perusteella voi sitten joko jatkaa keskustelua tai jättää toinen kohteliaasti rauhaan keksimällä luontevan syyn poistua tilanteesta.

 

Kansainväisiä suhteita luoville taas alla mainitun kirjoituksen small-talk -vinkit saattavat olla  hyödyllisiä.  Miksipä ei mullekin:

 

 http://www.uraverkko.net/kulttuuriguru/kulttuuri2b.html

 

Luulemme ehkä, että ulkomaalaiset oppivat small talkin itsestään.  Kuitenkin se on vaatinut heiltäkin jonkin verran harjoittelua ja ilmeisesti myös myönteisiä esikuvia, kuten näiltäkin englanninkielisiltä opastesivustoilta selviää:

 

http://www.ehow.com/how_10812_make-small-talk.html

 

http://www.careerbuilder.com/Article/CB-482-Getting-Ahead-12-Tips-for-Making-Small-Talk

 

http://www.suite101.com/content/make-small-talk-a13827

 

http://www.wikihow.com/Make-Small-Talk

 

http://blogs.hbr.org/cs/2010/03/tips_for_making_small_talk_wit.html

 

Itse olen miettinyt nyt viikonlopun aikana sopivia reviirinpuolustusvastauksia.  Tähän mennessä mieleen on tullut vain melko töykeän tuntuisia repliikkejä mieleen.  Keskustelunaiheen taitava vaihtaminen olisi kai sosiaalisesti taitavin keino osoittaa haluttomuutensa puhua jostain aiheesta.  Mikäli vihjettä ei tajuta niin voisi ehkä  mainita jonkun tekosyyn, jonka varjolla voi poistua tilanteesta.  Sitä pakenemistietä olen tosin käyttänyt ehkä turhankin paljon elämäni aikana.

 

 

                Tuntemisiin,

 

                Pelle

 

 

 

AVOIMUUS   löytyy tunnekartalta  kello kolmen suunnalta keskipisteestä lukien toiselta kehältä.  Se on tie hyväksyntään ja yhteyteen.