Anteeksianto on tahdon asia.  Ehkäpä se on ollut yksi syy siihen, miksi olen viivyttänyt anteeksiannon käytännön toteuttamista mielessäni.  Olen ollut melkoisen heikkotahtoinen tähän asti.  Nyt kun viime viikonloppuna päätin alkaa antaa anteeksi menneisyydessä tapahtuneet rikkomukset itseäni kohtaan, olen huomannut itsessäni selvää jämäköitymistä.  Alla olevan kirjoituksen mukaan ”todellinen minuus aktivoituu” anteeksiantoprosessissa.  Jotain sen kaltaista olen huomannut itsessänikin.

 

http://www.aslan.fi/archives/60

 

Seuraavassa artikkelissa taas tuo sama asia ilmaistaan sanoin: ”anteeksiantaminen tarjoaa voimia pysyä omissa päätöksissä”.

 

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Anna+anteeksi+itselle+ja+toiselle/HS20040405SI1TL01ais

 

Googlettamalla ”vahvista tahtoni” löytyi seuraava rukous , joka saattaa auttaa sinua ja minua löytämään terveen itsearvostuksen.:

 

http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?17fd716a-553f-4850-9ec4-415a72c47e98

 

Suomalaisissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa olen muutaman kerran kuullut käsiteltävän Isä meidän – rukouksen sitä kohtaa jossa sanotaan :

 

” Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”  (Matteus 6:12)

 

Asenne noilla raamatunopettajilla on mielestäni ollut, että anteeksiantaminen on lähes mahdotonta.  Kuitenkin joistain ulkomaiden vainotuista seurakunnista olen lukenut kertomuksia, jossa hyvin vakavaa väkivaltaa ja tuhoa kokeneiden perheiden jäsenet ovat jopa kestinneet heitä vainonneita viranomaisia rakkauden ilmapiirissä.  Anteeksiantavalla asenteella he ovat toteuttaneet Jumalan tahtoa. 

 

Antamalla anteeksi voimme saada omaa tahtoelämäämme vahvistetuksi ja anteeksiantaminen on myös Jumalan tahto, joka tulee anteeksiannon kautta selvemmin näkyviin maailmassa.

 

 

             Tuntemisiin,

 

             Pelle