Fiktio-sarjassa Tunnetupa esittelee nyt muutamia vaalilupauksia, jotka ovat vieneet maatamme kohti huonompia aikoja – vaikka  niissä onkin luvattu aivan päinvastaista.

 

Ensimmäisenä esimerkkinä Kokoomuksen omima ”Toivo”.  Unelmien sunnnuntai – tempauksessa tulimme huomaamaan, miten hyvin tuo sana liitetään jo Kokoomukseen.  Kuitenkin kokoomuslainen pääministeri Harri Holkeri ajoi Suomen viime aikojen pahimpaan lamaan.  Nyt taas kokoomuslainen pääministeri Jyrki Katainen on suistamassa Suomen valtion talouden raiteiltaan sitoumuksilla, joihin hän sai Suomen mukaan jo ennen pääministeriksi ryhtymistään.  Olikohan vaalijulisteisiin kirjoitettu ”toivo”- sanan eteen nanometrin korkuisilla kirjaimilla etuliite ”epä”?

 

 Jumala lupaa ” tulevaisuuden ja toivon” Raamatun Jeremian kirjassa 29. Luvun 11 jakeessa.   Nykyisellä pääministeripuolueella ei taida olla siihen rahkeita.  Tai luvatahan voi mitä vain, mutta lupausten pitäminen onkin jo toinen juttu.

 

Tänään ilmestyneen Sana-lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja Hannu Nyman muistutti siitä, miten meitä houkuteltiin EU:hun subsidiariteetti-periaatteella  eli läheisyysperiaatteella.   Valta tuodaan muka lähelle ihmistä.  Kuitenkin valta on karannut kauemmas kansalaisista tässä eurokriisin aikana kuin koskaan ennen.   Vai onko velka vallan merkki?

 

Epäuskoisesti tässä seuraa  näitä presidenttiehdokkaidenkin puheita.  Ovatko ne fiktiota vai faktaa? 

 

Epäusko löytyy tunnekartalta  kello puoli kahdeksan suunnalta keskipisteestä lukien neljänneltä kehältä.  Sen ympärille sijoittuvat vieritunteet : kiire, uhka, vaatimus, syyllisyys, avuttomuus, ahdistus, aavistus, pelko ovat liiankin tuttuja nyky-yhteiskunnassa.

 

 

             Tuntemisiin,

 

             Pelle