Rajallisuuden tunne alkoi askarruttaa minua pari päivää sitten.  Koin ensin ahdistusta keskusteltuani muutaman auktoriteettiasemassa olevan henkilön kanssa.  Ne vuoropuhelut toivat elävästi mieleen lapsuudenystäväni, joka käytti häikäilemättä isänsä arvovaltaista ammattia omaa tietävyyttään korostaakseen.  Kuitenkin aavistin, että tämä lievä ahdistuneisuus, joka vaikutti selvästi myös hengitysrytmiini, johtaisi johonkin parempaan elämänvaiheeseen.   Oli vain koettava kaikki nuo kehollisetkin tuntemukset.

 

Niin kävikin. Mieleeni tuli tämä rajallisuus –sana, jota en muista aikaisemmin paljonkaan käyttäneeni.  Aloin ajatella, että kaikkeen en millään kykene ja toiset kyllä saavat huomata sen.  Toisaalta olen lahjakas eräillä aloilla ja sitäkään ominaisuutta en piilottele, siellä missä kykyjäni osataan arvostaa.  Aspergerin syndroomaan kuuluu juuri tämän tyyppinen tavallista epätasaisempi kykyprofiili.  Niin siirryin mielessäni tunnekartalla www.taiwas.net/tunteet  kohtaan riittävyys, joka löytyy keskipisteestä lukien kolmannelta kehältä kello kahden suunnalta.

 

Ennen tätä oivallusta tunsin usein voimakasta vaatimusta toimia toisten ehdoilla ja niin muodoin avuttomuuttakin.   Nyt tämä hyppy tunnekartalla vaatimuksen vastatunteeseen – riittävyyteen tai tyytyväisyyteen, kuten olen kääntänyt sen saksankieliselle tunnekartalle – sai aikaan päivärytmini selvää rauhoittumista ja levollisuutta.   Aloin tehdä asioita, jotka ovat itselleni merkityksellisiä ja edistävät hyvinvointiani.

 

Tämä esimerkki osoittaa, että  rajallisuutta ei voi määritellä pelkästään kielteiseksi tai myönteiseksi tunteeksi.  Tapa jolla suhtaudumme siihen ratkaisee tämän tunteen vaikutukset.  On myös todettu, että rajallisuuden tunteen löytäminen ehkäisee  uupumista elämän paineiden alla.   

 

Rajallisuuteen liittyy myös jälkijättöinen huomioni, että edellisessä kirjoituksessani hehkuttamani mahdollisuus yli 400 tunteen ilmaisemisesta ei suinkaan ole mikään vaatimus ihmisarvoiselle elämälle.  Julkisesti esiintyvät saattavat parantaa yleisökontaktiaan opiskelemalla tunteiden ilmeikästä ilmaisua, mutta suomalaisessa arkielämässä tuollainen angloamerikkalainen  ilmeily saattaisi herättää  jopa negatiivista vastakaikua.  Lohdutuksen sanana myös tieto siitä, että suomalaiset pystyvät keskimäärin tuottamaan noin parinkymmenen tunnesanan luettelon (Tuovila S., 2005 , http://herkules.oulu.fi/isbn9514278070/isbn9514278070.pdf sivu 134 ).

 

Netistä löytyi myös muutamia rajallisuuteen linkittyvää artikkelia, joista ensimmäinen käsittelee näkökulmien rajallisuutta tieteessä ja toinen ihmisen rajallisuutta hämnen työtehtävissään.

 

http://www.uta.fi/viesverk/johdviest/lahtokohtia/rajallisuus.html

 

http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/lok2000/luoma2.htm

 

Vaikka rajallisuutta ei tunnekartalta löydykään suoraan nimettynä, niin voit itse miettiä minkä tunteiden läheisyyteen  sen sijoittaisit.  Elämänkulkumme erilaiset vaiheet saavat aikaan sen, että jokaisen ihmisen tunnekartta ja sen korostukset ovat tietyssä määrin yksilöllisiä.

 

 

 

                 Tuntemisiin,

 

                 Pelle