Aurinkogrillaus ( tee-se-itse aurinkogrilli )

Aurinkogrillaus -buumi on valtaamassa alaa myös kehittyneissä maissa. Keräsin tähän käytännöllisimpiä ohjesivustoja, joita lukemalla aurinkogrilli-innostus saattaa levitä myös Suomessa. Koululaisilla ja opiskelijoilla on kesälomat ja työttömiä maassamme on satoja tuhansia. Koulujen teknisissä töissäkin voisi ottaa projektiksi kierrätysmateriaaleista valmistetun aurinkogrillin. Miksipä ei siis innostuttaisi rakentelemaan omaa aurinkogrilliä.

Tässä näet ohjeet aaltopahvista valmistettavaan halkaisijaltaan puolitoistametriseen SDG Solar Cooker aurinkokeittimeen, jolla voi pilvettömänä kesäpäivänä Keski-Suomessa vaikkapa keittää teet kahdelle reilussa parissa kymmenessä minuutissa. Siitä saa kevyemmän, jos ottaa pahvien sisältä ison pahvipalan pois ja leikkaa pitkänomaiset pahviterälehdet lähes aaltopahvisyiden suuntaisesti. Yläheijastinlevyt tehdään kahdesta osasta ja teipataan yhteen. Heijastinkalvo teipataan sitten mahdollisimman kireäksi tuon pahvikehyksen päälle.

http://bit.do/b7iYW

Billy Alexander

YLEISKATSAUS

ARVIOITA AURINKOGRILLEISTÄ

TIIVIS TIETOISKU MATERIAALEISTA TEE-SE-ITSE AURINKOGRILLIIN

Oli yllätys löytää tietoja siitä, että liha tulee täysin kypsäksi, kun sen sisälämpötila on 80 asteessa. Kalalle riittää kypsennys 75 asteessa ja veden bakteerikanta kuolee kymmenessä minuutissa 70 asteessa, jolloin se on myös sopivaa teen valmistukseen. Niinpä ei aurinkogrilleillä tarvitse tavoitellakaan veden kiehumispistettä tällä slowfood-menetelmällä.

Ympäristön lämpötila ja tuulisuus vaikuttaa valmistusaikoihin. Tuulensuojaa kannattaa siis hakea tai rakentaa sellainen.

Helpoimman kokeiluihin sopivan keittoastian saa kahdesta maksalaatikkorasiasta, jotka maalataan ulkoa mattamustalla spray-maalilla. Kansilaatikosta leikataan uloin reuna pois.

Yksinkertaisimpien mallien, rakentamiseseen tarvitaan pari tuntia aikaa, pahvilaatikkoja, jotain heijastinpintaa ja teippiä. Mittakaavoja suurentamalla voitaisiin ilmeisesti kehittää Suomen oloissa toimivia halpoja aurinkogillejä. Rohkaisisin jo prototyyppivaiheessa kertomaan ohjeissa annetut mitat vaikka 1,5:llä, jolloin kokkaamisen onnistumisen todennäköisyys kasvaa. On arvioitu, että Suomen oloissa parabolin halkaisijan tulisi olla yli metrin, jotta kärsimättömätkin voisivat nauttia aurinkogrilleistä.

Kuukauden testailuissa olen huomannut mainioksi heijastuspinnaksi kirjakaupasta saatavalle kontaktimuoville liuskoittain kiinnitetyn avaruuspeitteen. Heijastavan kalvon voi sitten kiinnittää elementtiirunkoon vaikka rautakaupoista saatavilla alumiiniteipillä. Tuota mylar-kalvoa voi ostaa isommissa erissä äänekoskelaisesta vplux.fi -kaupasta. Alumiinifolio ja jopa sipsi yms. pussien heijastava sisäpinta toimii myös, kun sen saa mahdollisimman tasiseksi, jolloin auringonvalo heijastuu mahdollismman tarkasti lämmitettävään astiaan. Jos käyttää aaltopahvia, niin sen päälle liimattu ohut pahvi tasoittaa mukavasti heijastuspintaa. Liimaksi suositelen 50% vedellä laimennettua Kiillon B3 -puuliimaa.

Itselläni on tavoitteena rakennella mahdollisimman helposti siirreltäviä aurinkogrillejä. Fun-Panel ja DATS -aurinkogrillit pystyy taivuttamaan melko pieneen tilaan, jos niitä saranoi liimatuilla kangasliuskoilla. Väkästarranauha toimii laitimmaisten elementtien yhdistämiseen. DATS-aurinkogrillin kapeampien päiden korvakkeet yhdistin ehdotetun narun sijasta keskeltä viilletyllä pahvin kappaleella. Isompien Fun-panel siivekkeiden päät voi vahvistaa vaikka sopivan mittaisilla grillitikuilla, jolloin heijastustasoista tulee mahdollisimman tasaisia, jos käyttää materiaalina jotain pahvia pehmeämpää materiaalia - kaksinkertaista voimapaperia tai tapettirullien jämiä. Luovuus saa kukoistaa!

Marsha Maung