Löysin uuden tavan tulkita tunnekarttaa.  Se perustuu kunkin tunteen vastakkaisilla puolilla yhtä kaukana oleviin apuvastatunteisiin.  Kaikissa tapauksissa tämä lukutapa ei onnistu, mutta joidenkin tunteiden kohdalla se antaa uusia näkökulmia kulloinkin tarkasteltavaan tunteeseen.
 
Oikeastaan tunnekartan synty juontaa juurensa juuri tällaisesta tulkintatavasta : olin jostain kirjasta lukenut, että viha koostuu pelosta ja halusta.  Intuitiivisesti takerruin tuohon väitteeseen ja aloin laatia tätä tunneverkostoa luottaen, että jotain järkevää saattaisi kehittyä.  Nykyisin tunnekartan ylävasemmassa sisäkulmassa lukee kylläkin ihailu, mutta halu on vieläkin ihan siinä vieressä.
 
Samaa lukutapaa käytin myös jo vuosia sitten yrittäessäni määritellä häpeää.  Apuvastatunteiden perusteella voisi väittää, että häpeä on kiintymyksen ja inhon sekoitus.
 
Nyt seinällä olevaa tunnekarttaa tuijottamalla huomasin, että kaakon suunasta löytyvän häpeän ympärillä tunnekartalla  olevista apuvastatunteista voi koostaa monia muitakin häpeäihmistä kuvaavia väitteitä tai asennoitumistapoja:
 
Liika vastuullisuus johtaa usein uupumukseen
Tarve osoittaa alemmuutta
Tuskan tunteminen yhteyden sijaan
Turha nöyryys
Mukautuvuus noloihin tilanteisiin
Kyvyttömyys hyväksyä itseään
Riippuvuus tympeistäkin ihmisistä
Itsesääli saattaa tuottaa nautintoa
Pettymykset turhista asioista
 
Varsinaisia määritelmiä häpeästä voit lukea seuraavasta koosteesta:
 
http://tunnekartta.vuodatus.net/blog/2725552
 
Häpeä on todella niljakas tunne määriteltäväksi.  Poikkeaahan se kaikista muista tunnekartan tunteista siinä mielessä, että häpeä kuvaa suhdetta omaan olemukseen.  Muut tunteet taas kertovat suhteestamme ympäristön asioihin ja ihmisiin.
 
Tulossa on vielä ainakin kaksi häpeää pohdiskelevaa kirjoitusta lähiaikoina.
 
 
                             Tuntemisiin,
 
                             Pelle Gudsson