Useinhan kokonaisuuksien haltuunottaminen helpottuu, kun jakaa niitä pienempiin osiin. Nyt olen päässyt itsehillintämietelmissä niin pitkälle, että tajusin olevan ainakin kolme perustapausta, joissa itsehillintää tarvitsee:

 

 

-kun tahtoo jättää reagoimatta johonkin ärsykkeeseen kokonaan.

-kun tahtoo syystä tai toisesta siirtää haluamaansa toimintaa johonkin tiettyyn tulevaisuuden hetkeen.

-kun tahtoo keskeyttää toiminnan ennen  sen loppuunsaattamista, jotta voisi uusin voimin jatkaa siitä mihin jäi.

 

 

Kahteen viimeksi mainittuun liittyy tietoisesti aikaansaatu  viive, joka löytyy myös  tunnekartalta kello kymmenen suunnalta toiselta kehältä keskipisteestä lukien.  Ainakin itselläni tuo viive aikaansaa  pieniä fyysisiä tuntemuksia, jotka muistuttavat kärsimystä.  Pikkulapset  ilmaisevat sen usein kiukulla.

 

Moni on kritisoinut viiveen sijoittamista tunnekartalle, mutta Shakespearin kirjoittamissa Hamlet –näytelmän tunnetuimmassa monologissakin ”oikeuden hidastelut”  ( englanninkielisessä laitoksessa hidastelu  = delay  = viive)  on sijoitettu sellaisten tunnesanojen kuin  halveksunta, vääryys, solvaus, lemmentuska, röyhkeys joukkoon.

 

Toisten aiheuttaman viiveen kestäminen lienee tuskallisempaa kuin itse luodun.  Arvelen kuitenkin, että jos tietoisesti on oppinut sietämään tuota ärsyttävää viiveen tunnetta, niin silloin myös muiden tuottamien viive on helpompi sietää.  Pienen  viiveen  tuoman kärsimyksen  tietoinen väheksyntä auttanee tunnehallintaharjoituksisssa.  Väheksyntä on viiveen vastatunne.

 

Itsehillintä liitetään  usein motivaatioon.. Wikipediasta löytyy aihetta mielenkiintoisesti taustoittava artikkeli :

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Motivaatio

 

Lohduttavaa on tietää, että tunnetaitoja voi oppia vielä vanhemmallakin iällä.

 

 

 

                    Tuntemisiin,

 

                     Pelle