Tämä 14-osainen katsaus Euroopan poliittisesta lähihistoriasta voi aluksi hämmentää. Kirjoitin sen selvittääkseni vallitsevan epämääräisen globaalin pahoinvoinnin joitakin syitä. Linkkejä etsiessäni pidin niiden luotettavuutta ehdottomana valintakriteerinä.
Miellän valtiot persoonallisina henkilöinä, joiden menneisyys ja perusluonne selittävät sekä maan että sen kansalaisten nykyistä käyttäytymistä. Esimerkiksi joku kreikkalaisiin paremmin tutustunut on todennut, ettei ole missään tavannut niin ystävällisempiä ihmisiä kuin Kreikassa. Samaan hengenvetoon hän lisäsi ”… en myöskään niin epäluotettavia.” Tämä tuli toteen nyt maan eurovelkakriisin syntyjä selvitellessä. Tietysti kyseessä on vain yleistys, mutta ainakin aluksi maailmankuvaa luotaessa tarvitaan yleistyksiä. Niiden avulla pystyy hieman ennakoimaan tulevaisuutta - ehkä. Suomalaisia pidetään maailmalla luotettavina. Olen suomalainen.
Antonio Jiménez Alonzso
Suurimman hyödyn tästä tekstikokonaisuudesta saat, jos ehdit lukea Wikipediasta löytyvät maan historian kuvaukset. Samalla teet kahdessa viikossa mentaalisen Interreil -aikamatkan halki kaikkien Euroopan maiden.
Olemme luotuja yksilöiksi. Pakottava yhtenäistäminen tai tasapäistäminen saa aina aikaan kapinaa. Toisaalta liiallinen yksilöllisyyden korostaminen – jota on ilmassa varsinkin nyt – voi johtaa lisääntyvään välinpitämättömyyteen.
Valtioiden historiassa, samoin kuin yksittäisten ihmistenkin elämässä voi nähdä erilaisia selviytymisstrategioita. Jos jaksat lukea nämä mietteeni, niin huomaat että vaihtoehtoja on paljon.
Ympäristöongelmia en tule paljonkaan tässä sarjassa käsittelemään. Ajattelen, että ne ovat seurausta vääränlaisesta politiikasta ja ihmisten ajattelemattomasta ja itsekkäästä käyttäytymisestä, jotka sitten kertautuvat suunnattomiksi kriiseiksi. Uutisia lukiessa tulisikin kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
-mistä ei uskalleta puhua ja uutisoida?
-mitä muutoksia ja päätöksiä ei uskalleta tehdä?
-mitä ei uskalleta puolueettomasti tutkia?
Triviaalit viihdeuutiset lopulta vain turruttavat näkemästä yhteiskunnan kipukohtia. Uhkakuvien ilmestyessä otsikoihin on syytä miettiä, ovatko ne tarkoituksella luotuja ja liioiteltuja. Usein mediapelottelun takaa paljastuu tarkkaan mietittyä poliittista shakkia.
Mikä on sinun seuraava siirtosi? Apatia vai ajattelu?
