”Io sono pericoloso” siis olen vaarallinen.  Nuo italiankieliset sanat nousivat tänään mieleeni.  Olin ne joskus opetellut saadakseni itseluottamusta, jotta kykenisin pitämään puoliani.  Ehkäpä jo noiden sanojen ajattelu sai ilmeeni sen verran uhkaavaksi, että muille ei enää tullut tänään mieleenkään yrittää kiusata minua.  Kehonkielen ilmaisua tietoisesti muuttamalla kykenee ehkä tehokkaimmin viestimään, ettei nyt ole aika leikkiä.  Samalla auktoriteetti lisääntyy.

 

Toinen vihanpurkukokeilu tapahtui tänään pyörätiellä, kun kaksi nuorta naista talutti pyöriään niin leveästi, ettei siitä päässyt kunnolla ohi.  Muistan tapauksen juuri samalla paikalla, jossa reippaat uimarinuorukaiset uimakilpailujen aikaan eivät väistäneet ystävääni hänen kellonkilistelyistään huolimatta.  Niinpä ajattelin, etten minäkään käy tässä noiden neitosten armoille vaan ohitin heidät niin läheltä, että tuli pienen pieni kontakti hetkeksi.  Muistavat ehkä tämän opetuksen.

 

Olen ehkä luomassa jonkinlaista uutta itsearvostusta näillä kokeiluillani.  Myös uhma on aika lähellä tätä tunnetilaa.  Ilmeisesti on hyvä oppia ilmaisemaan myös sitä, ettei joudu toisten tallottavaksi.

 

 

                 Tuntemisiin,

 

                 t. Pelle