Neurotieteistä kiinnostuneena seurasin Tieteen päiviä 12.12013 internetin välityksellä.  Luentokokonaisuudessa "Neurotieteen haasteet" tuli lähes kaikkien esitelmöitsijöiden suulla jossain muodossa esiin toivomus kokonaisvaltaisesta mielen toimintaa selittävästä mallista. SDG*tunnekarttamalli saattaisi olla sellainen, mutta miten se saataisiin tutkijoiden analysoitavaksi.  Tuntuvat olevan aika nirsoja tiedeyhteisön ulkopuolelta tuleville ideoille.   Olen kyllä yrittänyt kertoa luomuksestani kaikille tapaamilleni alan tutkijoille.  Pitääkö tässä odottaa 40 vuotta, kuten kävi Hans Aspergerille ja hänen tutkimuksilleen Aspergerin syndroomasta.

Olen tarjoamassa SDG*tunnekarttaa esimerkiksi  neurotieteiden tutkittavaksi, koska se on tähän mennessä ennakoinut jo kahta aivokuvannuksella saatua tutkimustulosta.  Lisäksi SDG*tunnekartta on rakennettu yritys ja erehdys -menetelmällä Teuvo Kohosen kehittämän itseorganisoituvan kartan periaatteiden mukaan.  Se puolestaan on saanut alkunsa siitä havainnosta, että aivoissa samantyyppiset havainnot sijoittuvat lähelle toisiaan.  Tässä SDG*tunnekartassa tuo itseorganisoituvan kartan alkuhavainto on jalostettu 18 vuoden etsintä- ja ajatteluprosessissa tiiviiksi ja arkielämässäkin käyttökelpoiseksi malliksi.

Onkohan palveluinnovaationi liian edullinen käytettäväksi nykyisessä taloudellista voittoa tavoittelevassa yhteiskunnassa.  Tässä kun ei tarvita välttämättä tietokonettakaan. A4-kokoinen tunnekarttamalli olisi käytettävissä itsehoitona, terapiapalveluiden apuna tai muussa ihmismielen selkiyttämistä vaativissa yhteyksissä.  Siten se toisi ajan mittaan säästöjä maamme sosiaali- ja terveyspalvelukuluihin terapia-aikojen lyhentyessä, psykosomaattiset oireet vähenisivät ja työtéhokin paranisi lisääntyvän tunneilmaisun ja laajemman tunnesanaston myötä.  Ehkäpä suomalaisten kasvavan avoimuuden ja tunneälyn myötä saataisiin taloudellista hyötyä myös kansainvälisessä liiketoiminnassa.

Tuo edellä kuvattu on aivan mahdollinen tulevaisuuden visio.  Seuraavista tiedemaailman puheenvuoroista voit itse lukea, että nyt tämän kaltaiselle mielenmallille olisi tieteellistä tilausta.

Ilkka Pyysiäinen   totesi, että "aivotutkimus ei ole aivojen avain vaan tarvitaan psykologisen tason teorioita"- "monitasoista mekanistista selittämistä".  Sitä SDG*tunnekartta mielestäni on.  Monitasoisuudesta kertonee jotain se, että vielä 18 vuoden kuluttua mallin luomiseseen ryhdyttyäni olen löytänyt siitä uusia tunnemaailmaa selittäviä ulottuvuuksia.

Marja-Liisa Halko kaipasi esitelmänsä jälkeisessä kysymyssessiossa "sellaisen mallin löytämistä, joka kuvaisi ihmisen käyttäytymistä paremmin kuin talousteoriat".  SDG*tunnekartalla halua eli ostopäätöksen esiastetta ympäröivät vieritunteet ovat toiveikkuus. odotus, houkutus, kateus, kiusanhalu, ihailu, arvostus, täyttymys. Eivätkö nuo tunteet tuokin mieleen joululahjojen ostomielialat. Degrowth-ajattelua taas kuvaa halun vastatunne tympeys, joka sijaitsee turhuus-elämänvalinnan lähellä.

Petri Ylikoski kertoi, että tieteeltä puuttuu psykologinen teoria siitä, miten mieli toimii.  Aivokuvantamisen tarjoama aivojen aktivaatioalueiden lokalisaatio on vain tutkimuksen vaihe, ei selitys. "Komputionaalista mallintamista tarvitaan".  Hän käytti käsitteitä arkikäsitteiden erittely ja toiminnallinen erittely ja epäili yksinkertaisen ratkaisun mahdollisuuden olemassaoloa.  Eipä liene hänkään tututustunut netistä löytyvään CC-lisentoituun SDG*tunnekarttaan, joka selityksineen saadaan printattua kahdelle A4-arkille.Ylikoski käytti eräänä asennemallina neurotieteitä kohtaan sanayhdistelmää "odottava hämmennys".  Tunnekartalla noiden tunteiden väliin jää ikävä - siis tietynlainen kaipaus.

Miksei kukaan riittävän tieteellisen auktoriteetin omaava ohjaa näitä kaipaavia SDG*tunnekartan ääreen?.  Onko taas yksi ajatuksellinen kultakimpale heitettävä kaatopaikalle sekajätteen mukana.  Sitten täällä vaan ihmetellään, miksi Suomi vain köyhtyy köyhtymistään.  Tällaisella nöyrtymättömyyden ja sulkeutuneisuuden tasolla meillä ei ole kohta varaa yliopistoihinkaan.  Kun ei muka tule riittävän hyviä innovaatioideoita. 

Ei SDG*tunnekartta kaikkea ihmisluontoon liittyvää pysty selittämään, mutta pitkän ja  kriittisen tarkasteluni mukaan se tarjoaa ihmisen tunnemaailmasta yllättävän moniulotteisen ja tarkan esityksen.  Lisäksi tunnesanasto ja tunteiden määrittelyosio tullee vielä laajenemaan nykyisestä melkoisesti.  Haastan teitä etsimään netistä SDG*tunnekartalle kilpailijoita.  Tulette yllättymään.


                              Tutkimisiin ja hutkimisiin,

                              Pelle Gudsson


PS: Hypoteesina jollekin nöyrälle tutkijalle esittäisin sellaisen oletuksen, että jos tunneskaalojen ääritunteita aivokuvannettaisiin, niin ilmeisesti lähes kaikissa niiistä tunteita hillitsevän aivojen otsalohkon aktiivisuus vähenisi.  Niinhän tapahtui kun Hasse Karlsson tutki surua ja riemua.  Tunnekartan termeillä silloin minuus olisi lähellä katoamista.  Tarkemmin aiheesta allaolevassa kirjoituksessa :

http://tunnekartta.vuodatus.net/blog/2853685

Löytyykö Suomesta riittävän rohkeaa tiieteilijää tekemään tuollaisen pilottitutkimuksen?  Rohkaisuksi tieto, että oivalsin tänään perusturvallisuuden sijainnin SDG* tunnekartalla saksalaisen Werner Mayn tunneluentoa kuuntelemalla ja sitä tunnekarttamalliin luovasti soveltamalla.  Se piste selittää sekä perusturvallisuuden tunteen synnyn, että myös oireilut, jotka johtuvat puuttuvasta perusturvallisuudesta.  Mutta lisää siitä tulevissa kirjoituksissa.