Jukka Ruukin Tiede-lehdessä 5/2001 julkaistu artikkeli “ Nyt aivokuvissa näkyvät tunteet”  sai  minut riemuitsemaan viime viikolla. Kirjoituksessa haasteteltiin Turun yliopiston psykiatrian klinikalla työskentelevää professori Hasse Karlssonia.  Hänen tutkimustuloksensa “Kaikilta koehenkilöiltä surun ja riemun elämykset sammuttivat tunteita hillitsevän otsalohkon toiminnan” vaikutti yhdenmukaiselta SDG*tunnekarttamallin rakenteen kanssa.

 

SDG*tunnekartta on circumplex-mallinen kolmiulotteinen mallinnus ihmisen tunnemaailmasta. Se käsittää 121 tunnetta, jotka on vuosien mittaisella yritys ja erehdys –menetelmällä sijoitettu neuroverkkoihin kuuluvan itseorganisoituvan kartan periaatteiden mukaisesti tasopinnalle.  Kerätystä parin tuhannen tunnealkion joukosta kartalle on valittu kyseiset 121 tunnetta niin, että lähellä sijaitsevat toisiaan muistuttavat tunteet. Vastakkaiset tunneparit taas sijoittuvat  peilautuen keskipisteen molemmille puolille yhtä kauas kartan keskipisteestä.

 

Vaikka CC-lisensoitu SDG*tunnekartta kuvataan tavallisesti kaksiulotteisena, niin sen pallon muotoisessa versiossa tunneskaalojen huipennukset kohtaavat toisensa SDG*tunnekarttapallon etelänavalla. Voimakkaan surun mukanaan tuoma epätoivo  ja riemun äärimmäinen muoto euforia ovat juuri näitä tunneskaalojen huipennuksia.  SDG*tunnekarttamallin rakenneselostuksessa  on kohdassa 12 mainittu minuuden katoaminen, joka  tapahtuu näiden tunnehuipennuksien vaikutuksesta.  Aivotoiminnan kannalta se voisi hyvinkin merkitä samaa kuin tuossa tutkimuksessa todettu aivojen otsalohkon aktiivikäytön eliminointi.  Tämä oli itselleni uusi oivallus, vaikka olen aktiivisesti kehitellyt SDG*tunnekarttaa jo yli 15 vuotta.

 

SDG*tunnekartan kahdeksan tunneskaalan ääripäät ovat euforia, helppous, hurma, tyhjyys, epätoivo, kammo ja hysteria.  Näiden ääritunteiden vaikuttaessa ihminen yleensä tuntee olevansa melko hallitsemattomassa tilassa.

 

Aivokuvantamalla on saatu myös tutkimustuloksia, jossa SDG*tunnekartan vieritunteet muukalaisuus  ja tuska ovat aktivoineet samoja aivoalueita.  Ne sijoittuvat SDG*tunnekartan alalaidassa kello viiden suuntaan.

 

Hasse Karlssonkin on aikanaan tehnyt tämän havainnon, mutta eräästä  toisesta tällaisesta tutkimuksesta voit lukea viimeisimmästä Scientific American Mind –lehdestä (january-february 2011). The Pain of Exclusion –artikkeli löytyy tuon lehden sivuilta 30-37.  Se on vielä muutaman päivän tai viikon ostettavissa hyvin varustelluista lehtipisteistä. Tiivistelmä lehtikirjoituksesta on luettavissa seuraavasta linkistä:

 

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=the-pain-of-exclusion

 

Artikkelissa käytetty termi ”ostracism” on puolestaan määritelty näin:

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Ostracism

 

Kyse on lähinnä jonkun ryhmän piiristä poissulkemisesta, jota käytetään nykyisinkin ovelana rangaistuskeinona monin paikoin.  Vieroksunta tuottaa rangaistavalle tuskaa, mutta sen käyttäjien ei voida todistaa syyllistyneen mihinkään lainvastaiseen toimintaan.

 

Tässä on siis mainittu kaksi tieteellisistä tutkimusta, jotka eivät ole ristiriidassa SDG*tunnekartan rakenteen kanssa. Päinvastoin – SDG*tunnekartta on mielestäni jopa antanut lisävalaistusta varsinkin ensin mainitun tutkimuksen hieman käsittämättömiin tuloksiin.

 

Odotan, milloin akateeeminen maailma  herää havainnoimaan ja tutkimaan  myös koejärjestelyjensä ulkopuolista maailmaa.  Sieltä kun löytyy esimerkiksi tämä SDG*tunnekartta.

 

 

 

 

             Pelle Gudsson