Tieteen yksi perusoletus on se, että maailmasta löytyy järjestystä, joka ei riipu ihmismielestä.  ”Tieteellinen tutkimus pyrkii pääsemään tästä järjestyksestä selville.” (Puolimatka 2005, 55.)  Onkohan  mahdollista, että tuollaisesta  järjestyksestä voi kehittää malleja myös tiedeyhteisön ulkopuolella?

 

SDC14360.JPG

 

SDG*tunnekartta on Kristus-keskeinen tunnekarttamalli, jonka tarkoitus on selkeyttää kokonaisnäkemystä yleisinhimillisestä tunnemaailmasta.  Sen  yksinkertaisin muoto voidaan kuvata nuolikaavioin.  Malli on koottu kvalitatiivisin menetelmin. Lähdeaineistona on käytetty tunneluentoja, lehti- ja kirja-artikkeleita, radio-ohjelmia ja muita äänitelähteitä sekä omia havaintoja.

Induktiivinen periaate eli yksityisestä yleiseen kurottuva lähestymistapa oli tunnekarttamallin koostamisvaiheessa selvästi nähtävissä. Esimerkiksi ensimmäisissä luonnoksissa oikea yläkulma ei ollut puhtaasti myönteisten tunteiden täyttämä

SDG*tunnekartan kehittelyn alkuvaiheissa sekä myös sen hengitystä käsittelevässä osion keksimisessä on hyödynnetty abduktiota eli arvauksenomaista tietoa. ”Abduktio on ainoa päättelymuoto, joka tuottaa aidosti uusia ajatuksia ja tietoa” ( Hakkarainen ym. 2005, 324).

Poikkitieteellinen opiskelu on usein välttämätöntä uuden tiedon rakentamisessa (mt, 256). SDG*tunnekartan laatimisessa olen käyttänyt muun muassa filosofisia, psykologisia, teologisia sekä kielitieteellisiä lähdeteoksia. Sen raaka-aineena käytetyn tunneluettelon keräämisen yhteydessä olen selaillut myös kaunokirjallisuutta.

Tunteiden nimeämistä helpottavaa SDG*tunnekarttamallia tarkasteltaessa voi selvästi huomata, että siinä on pyritty kohti ”sellaisia tieteellisiä periaatteita kuin järjestelmällisyys, ristiriidattomuus, yksinkertaisuus ja yleistettävyys” (mt. 2005, 89).

 

 

       Kunnia yksin Jumalalle

       Pelle Gudsson

 

 

 

Hakkarainen, K, Lonka, K, Lipponen L. 2005. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä.

Puolimatka, T. 2005. Usko, tieto ja myytit.