Hyvän perusturvan ja perusluottamuksen varhaislapsuudessaan saanut eli turvallisen kiintymyssuhteen kokenut uskaltaa elämässään ottaa normaaleja riskejä suhteellisen vapaasti.  Perusturvaton taas kokee pelkoa ja ahdistusta, jotka ovat SDG*tunnekartalla uskalluksen ja vapauden vastatunteita.

Huomasin, että SDG*tunnekarttamallilla löytyy selviä yhteyksiä moneen erityyppiseen selitysmalliin.  Viittaan niiden tunnetuimpiin suomalaisiin edustajiin suluissa.  Mielestäni he puhuvat ja kirjoittavat  samoista asioista vain hieman eri näkökulmista katsellen. Perusturvallisuus, perusluottamus, turvallinen kiintymyssuhde ja vanhempien aidon rakkauden kokeminen lapsena - rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Perusturvattomuus (Seppo Jokinen) säteilee turvapisteestä hyvin moneen suuntaan.
 

 
1) Se voi muuttua vastatunteekseen uhkaksi ja turvattomuudeksi, joka voi ilmetä :

   A) ristiriitaisen turvattomana käytöksenä johtaen erillisyyteen.
   B) välttelevänä toimintana koskien tunneilmaisuakin.
   C) kahden edellä mainitun reagointityypin yhdistelmänä

Yllä oli perinteisen kiintymyssuhdeteorian mukainen näkemys.

2) Se voi tarpeita täyttämätöntä kiintymystä peilaten aiheuttaa syvää häpeää (Salme Blomster).  Häpeän vieritunteita ovat monenlaiset riippuvuudet (Tommy Hellsten) ja muu turvahakuinen käyttäytyminen , mukautuvuus eli liika kiltteys (Anna-Liisa Valtavaara),turhuuden kokeminen, alemmuudentunteet, vääränlainen nöyryys eli omien tarpeiden syrjäyttäminen.

3)Häpeän vastatunteena on kateus.  Arvelen, että myös se ja sen vieritunteet kiusanhalu ja erillisyyden kokemukset voivat olla perusturvattomuuden seurausta.  Tämä on rohkea oletus, mutta sellaisen perusteella löysin SDG*tunnekarttaan olennaisesti kuuluvat erilaisten hengitystyylien ja tunneskaalojen yhtenevyydet.  Uutta tietoa ei synny ilman arvauksia, jotka saatetaan sitten  myöhemmin tutkimuksin todistaa oikeiksi – tai vääriksi.

4)Turvan sukulaistunteen eli kotoisuuden vastatunteena löytyy tunnekartalla muukalaisuus, jota voisi myös kuvata syrjäytymisenä. Sen yhtenä vieritunteena on ailahtelu.  Se tarkoittaa esimerkiksi huonoa tunteiden säätelykykyä, jonka esimerkiksi Seppo Jokinen sekä kiintymysteoriaa DMM-malliksi laajentanut Patricia Crittenden on päätellyt perusturvan puutteen seuraukseksi.

Ailahtelu ja sen vieressä sijaitseva harkitsemattomuus  johtavat usein turhan ryöpsähtelevään tunneilmaisuun.  Niistä kulkee reitti myös moniin ikäviin tunnetiloihin, kuten tuskaan, itsesääliin, inhoon ja kyvyttömyyteen.   Tuo kyvyttömyys ei tarkoita vain mahdollista seksuaalista kyvyttömyyttä, vaan myös pysyvien pari- ja ystävyyssuhteiden luomisen tuskaisuutta. Perusturvattomuuden kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, jos sitä ei ongelmia  tiedostamalla ja niihin oikealla tavalla tarttumalla katkaista.

Netissä löytyy melko syvällistä keskustelua tästä aiheesta :

http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/perusturvallisuus-t15499.html

Perusturvattomuus lienee monien tunne-elämän ongelmien peruslähtökohta.  Jos pureudutaan ongelmiin tästä päästä, niin arvelen että tulokset ovat pysyvämpiä.  Tosin aikaa ja syvää paneutumista se aina vaatii.

Toivon, että SDG*tunnekartta voisi omalta osaltaan olla apuna ongelmavyyhtien avaamisessa tarjoten tunteille nimiä.  Sen rakenteeseen on hyvä myös tutustua, vaikka sekään ei aivan hetkessä onnistu.

Seuraavissa kirjoituksissa selvittelen alustavasti, millaisia                                      keinoja perusturvallisuuden parantamiseen aikuisiässä on  Suomessa ja maailmalla kehitelty.
 
 
                     Perusturvallisin terveisin,

                     Pelle Gudsson