Tapahtumien keskinäinen ajallinen läheisyys aiheuttaa monenlaisia mielenliikkeitä.  Yleisemmin käsitettynä läheisyys voi olla liiallista johtuen harkitsemattoman pienestä konkreettisesta tai emotionaalisesta etäisyydestä.  Kosketus ei ole läheskään aina suotavaa.  Myöskään liiallinen totuudellisuus tai sen vaatiminen ei edesauta myönteistä läheisyyttä.  Läheisyyttä ei muutenkaan voi vaatia toiselta.

 

Muistot sekä kuulo-, tunto- ja hajuaistimme auttavat meitä välttämään vääränlaista läheisyyttä tai sitten löytämään oikeanlaista läheisyyttä.  Makuaistin avulla mielihyväkeskus ohjaa meitä usein läheisiin vuorovaikutussuhteisiin.  Näköaistin avulla – toisten kehonkieltä tulkitsemalla – voimme hakea oikeanlaista läheisyyden astetta, mutta usein tuo toivottu läheisyyden taso jää saavuttamatta.  Läheisyyden ilmaisu on kulttuurisidonnaista.  Tervehdysten sanamuoto kertoo usein sen, kuinka läheinen suhde ihmisillä on keskenään.

 

Samankaltaisuus tuo joskus aikaan läheisyyden tunnun – sekä hyvässä että pahassa.   Olemme itse itseämme kaikkein lähellä – ehkä Jumalaa lukuun ottamatta, joka tuntee meidät kaikki läpikotaisin..

 

Kaikista edellä mainituista kipupisteistä huolimatta myönteiseksi koettu läheisyys ympäröivään maailmaan - sen kaikessa moninaisuudessaan – tuo ilon elämäämme.

 

 

                       Oikeanlaista läheisyyttä meille kaikille toivoen,

 

                       Pelle