Mirja Kalliopuskan toimittaman Psykologian sanaston mukaan häpeä määritellään näin:
”Etupäässä omien ajatusten tai tekojen herättämä tunnetila, johon kuuluu kielteinen kokemus itsestä sekä oman arvon aleneminen muiden tai omissa silmissä. Voidaan hävetä myös toisen puolesta.”
Kiinnitin huomiota tuossa määritelmässä varsinkin arvon alenemiseen. Sen kautta ymmärrän ainakin itse omaa häpeääni nyt paremmin. Edellisen kirjoitukseni selviytymistarinassahan yksi avaintekijä oli kirjoittajan tapaama häntä arvostaen kohteleva ihminen.
Internetistä löytyi myös yrityksiä tavoittaa häpeän olemusta muutamiin sanoihin tiivistäen. Tuosta ensimmäisestä tunnistin myös itseäni:
”Häpeä on hyväksyvän vastavuoroisuuden puuttumista.”
Lähde: http://www.kameralaukku.com/portal/index.php?topic=9206.0
Seuraavallakin sivustolla häpeää määritellään – mutta huomattavasti laveammin:
Täältä taas löytyy muun muassa Tommy Hellstenin määritelmä häpeästä:
http://www.napsu.fi/vastaukset/kysymys/8564
Yllättävän paljon suomalaista häpeää muistuttavaa olotilaa kuvataan hybris-käsitteen kautta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hybris
Näiden määritelmien turvin on hyvä jatkaa tutkimusmatkaa vieläkin melko tuntemattomaan häpeän maailmaan.
Tuntemisiin,
Pelle
HÄPEÄ löytyy TUNNEKARTALTA www.taiwas.net/tunteet kello neljän suunnalta neljänneltä kehältä keskipisteestä katsoen. Kannattaa kiinnittää myös huomiota häpeän vastatunteen, kateuden ympäriltä löytyviin vieritunteisiin. Niiden joukossa on myös tuo tervehdyttävä arvostus.