Prosessissa, jossa pyritään tahdon vahvistumiseen,  joutuu sukeltamaan mielensä pohjavirtauksiin irrottautuakseen kiinni takertuneista muistoista. Seppo Jokisen  ansiokkaan ”Vahvista tahtoni” –kirjan nimiesseestä poimin muutamia käytännöllisiä toimintaohjeita:

 

-Mieti mitkä ovat perimmäisiä syitä, miksi tahtosi ei ole päässyt kehittymään.

-Itsesi  moraalisesti rehellinen tutkiminen  on  hyvä lähtökohta.

-Paperille tehdyssä turvallisuuskartoituksessa voit erotella  ahdistavat ja turvalliset ihmiset ja keskittyä ahdistaviin henkilöihin – varsinkin siihen, miksi koet he niin ahdistaviksi.

-Omien epäonnistumistesi hyväksyminen,  ihmisiltä ja Jumalalta saadun lohdun hakeminen  sekä uudelleen yrittäminen kuuluvat myös tähän harjoitusohjelmaan.

 

Aika usein väheksyntä ja monet pettymykset ovat heikoksi näivettyneen  tahdon taustalla, joka voi johtaa liialliseen nautintokeskeisyyteen. 

 

Itse muistan monia kokemuksia, joissa toiset eivät ole mielestäni ole toimineet ennakkosopimusten mukaisesti.  Sitten olen kai omaksunut asenteen, etteivät aloitteeni eivätkä  kanssani tehdyt sopimukset  ole minkään  arvoisia.  Sen takia en siis  enää useinkaan toteuta omia aloitteitani loppuun asti.  Olisiko tuossa ajatusketjussa järkeä? 

 

Itsekin voi mielessään rytmittää tekemisiään  kuvitellulla tamburiinilla, jonka lyönnin välit voivat olla kymmeniä minuutteja tai jopa tunteja.  Kehoittavilla, kuvitelluilla rummuntahdeilla voi esimerkiksi saada toiminnan lakkaamaan haluttuna hetkenä.  Välillä voi olla hyvä myös irroitella ilman mitään päämäärää.  Musiikki-improvisointi ruokkii tervettä tunne-elämää  ihan tutkitustikin.

 

1330028467_img-d41d8cd98f00b204e9800998e  Keith Syvinski

 

 Turvallinen terapiasuhde saattaa olla suureksi avuksi oman tahdon löytämisessä. Sillä tavalla voi saada korvaavia myönteisiä kokemuksia  siitä, että omalla mielipiteellä on todellakin jotain merkitystä.

 

Tahdon vahvistamisesta ei suomeksi netistä kovin paljon artikkeleja löytynyt. Seuraavassa kaksi Katri Mannisen blogikirjoitusta  tahdon vahvistamisesta ja itsekurista. Näkökulmansa  ovat hieman tavanomaisesta poikkeavia:

 

http://www.evitalehti.fi/blogit/katri-manninen/itsekuri-yliarvostettua

 

http://kutri.net/2012/02/miksi-et-toteta-unelmaasi

 

On muistettava, että aivomme ovat rakentuneet niin, että negatiiviset sisäiset käskyt jotka sisältävät EI-sanan tajutaan kehoituksiksi ajatella juuri sitä ei-toivottua asiaa.  Parempi olisi siis kehottaa itseään sisäisin sanoin tekemään jotain toivottua.  Esimerkiksi aggression yllättäessä pikkupoika voi sanoa itselleen    "Nyt nyrkit  alas”.

 

Tässä lopuksi englanninkielisiä sivuja  itsekurista, joista varsinkin tuo ensimmäinen linkki lainattuine lyhyine ajatuksineen on mielestäni inspiroiva:

 

http://www.leadershipnow.com/disciplinequotes.html

 

http://www.studygs.net/discipline.htm

 

http://www.successconsciousness.com/index_000006.htm

 

http://www.stevepavlina.com/blog/2005/06/self-discipline-willpower

 

http://www.pickthebrain.com/blog/self-discipline

 

Tahto - joka ei siis ole  tunne vaan pikemminkin elämänvalinta  - löytyy tunnekartalta kello yhdentoista suunnalta kuudennelta kehältä.  Eikö olisikin mukavaa kokea sen alapuolelta ja oikealta suunnalta löytyviä tunteita?

 

 

 

             Tahtomisiin,

 

             Pelle