Prosessissa, jossa pyritään tahdon vahvistumiseen, joutuu sukeltamaan mielensä pohjavirtauksiin irrottautuakseen kiinni takertuneista muistoista. Seppo Jokisen ansiokkaan ”Vahvista tahtoni” –kirjan nimiesseestä poimin muutamia käytännöllisiä toimintaohjeita:
-Mieti mitkä ovat perimmäisiä syitä, miksi tahtosi ei ole päässyt kehittymään.
-Itsesi moraalisesti rehellinen tutkiminen on hyvä lähtökohta.
-Paperille tehdyssä turvallisuuskartoituksessa voit erotella ahdistavat ja turvalliset ihmiset ja keskittyä ahdistaviin henkilöihin – varsinkin siihen, miksi koet he niin ahdistaviksi.
-Omien epäonnistumistesi hyväksyminen, ihmisiltä ja Jumalalta saadun lohdun hakeminen sekä uudelleen yrittäminen kuuluvat myös tähän harjoitusohjelmaan.
Aika usein väheksyntä ja monet pettymykset ovat heikoksi näivettyneen tahdon taustalla, joka voi johtaa liialliseen nautintokeskeisyyteen.
Itse muistan monia kokemuksia, joissa toiset eivät ole mielestäni ole toimineet ennakkosopimusten mukaisesti. Sitten olen kai omaksunut asenteen, etteivät aloitteeni eivätkä kanssani tehdyt sopimukset ole minkään arvoisia. Sen takia en siis enää useinkaan toteuta omia aloitteitani loppuun asti. Olisiko tuossa ajatusketjussa järkeä?
Itsekin voi mielessään rytmittää tekemisiään kuvitellulla tamburiinilla, jonka lyönnin välit voivat olla kymmeniä minuutteja tai jopa tunteja. Kehoittavilla, kuvitelluilla rummuntahdeilla voi esimerkiksi saada toiminnan lakkaamaan haluttuna hetkenä. Välillä voi olla hyvä myös irroitella ilman mitään päämäärää. Musiikki-improvisointi ruokkii tervettä tunne-elämää ihan tutkitustikin.
Keith Syvinski
Turvallinen terapiasuhde saattaa olla suureksi avuksi oman tahdon löytämisessä. Sillä tavalla voi saada korvaavia myönteisiä kokemuksia siitä, että omalla mielipiteellä on todellakin jotain merkitystä.
Tahdon vahvistamisesta ei suomeksi netistä kovin paljon artikkeleja löytynyt. Seuraavassa kaksi Katri Mannisen blogikirjoitusta tahdon vahvistamisesta ja itsekurista. Näkökulmansa ovat hieman tavanomaisesta poikkeavia:
http://www.evitalehti.fi/blogit/katri-manninen/itsekuri-yliarvostettua
http://kutri.net/2012/02/miksi-et-toteta-unelmaasi
On muistettava, että aivomme ovat rakentuneet niin, että negatiiviset sisäiset käskyt jotka sisältävät EI-sanan tajutaan kehoituksiksi ajatella juuri sitä ei-toivottua asiaa. Parempi olisi siis kehottaa itseään sisäisin sanoin tekemään jotain toivottua. Esimerkiksi aggression yllättäessä pikkupoika voi sanoa itselleen "Nyt nyrkit alas”.
Tässä lopuksi englanninkielisiä sivuja itsekurista, joista varsinkin tuo ensimmäinen linkki lainattuine lyhyine ajatuksineen on mielestäni inspiroiva:
http://www.leadershipnow.com/disciplinequotes.html
http://www.studygs.net/discipline.htm
http://www.successconsciousness.com/index_000006.htm
http://www.stevepavlina.com/blog/2005/06/self-discipline-willpower
http://www.pickthebrain.com/blog/self-discipline
Tahto - joka ei siis ole tunne vaan pikemminkin elämänvalinta - löytyy tunnekartalta kello yhdentoista suunnalta kuudennelta kehältä. Eikö olisikin mukavaa kokea sen alapuolelta ja oikealta suunnalta löytyviä tunteita?
Tahtomisiin,
Pelle