Pari päivää sitten oli kulunut sata vuotta Titanicin uppoamisesta.  Sen muistoksi julkaisen SDG*sointusalkussa Titanic-hymniksi nimetyn virren perinteiset sanat sekä hienostuneemmat kitarasoinnut.

Tosin on melkoisen varmaa, että myytti siitä, että ”Sua kohti, Herrani” olisi viimeinen uppoavasta laivasta kaikunut virsi on todellakin vain myytti - näytetään Titanic-elokuvassa sitten minkälainen versio menneisyydestä tahansa. Seuraavassa linkissä selvitellään asiaa perusteellisesti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Wallace_Henry_Hartley

Tiedonantaja-lehden tuoreimmassa numerossa  muuten kerrotaan, että sata vuotta sitten upposi myös Empress of Ireland –alus.  Siinä kuolonuhreja tuli 1015 – joukossa 70 suomalaista.  Titanicin tuhossa menehtyi noin 500 ihmistä enemmän.  Estonia-onnettomuus vuonna 1994 puolestaan vaati 852 ihmishenkeä. 

Tietokilpailujen ystäville paljastettakoon, että lämmittäjä William Clarke pelastui molemmista vuoden 1914 suurlaivaonnettomuudesta.

Raamatun tunnetuimmassa jakeessa puolestaan kerrotaan seuraavaa:

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän lähetti tänne ainoan Poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” ( Joh 3 :16)

Tuossa ei tosin tarkoiteta sitä, etteikö kristittykin voisi kuolla hukkumalla.  Uudemmassa käännöksessä käytetäänkin termiä ”joutua kadotukseen” mikä tarkoittaa ikuista eroa rakastavasta Jumalasta.  Siksipä Sointusalkun virren sanoja kannattaa miettiä ihan vakavasti otettavana vaihtoehtona.

 

                Miettimisiin,

                Pelle

 

PS. Bonus –biisinä lisäsin Sointusalkkuun myös Amazing Grace –laulun soinnutuksen uudempien #-merkittyjen laulujen joukkoon. Kolmella soinnulla laulun voi säestää korvia hivelevän kauniisti.