Tunteet eivät ole ikuisia.   Huomasin sen taas tänään, kun aamupäivällä jouduin tunnemyrskyn valtaan.   Vanhaa kipupistettäni sohaistiin ja jonkin aikaa harkintaan käytettävä aivojen etulohko ei saanut paljonkaan toimintavaltaa aivoissani.  Nyt illansuussa asia jo lähes naurattaa.

Tämän asian voisi ilmaista myös visuaalisesti yli vuosi sitten ottamallani kuvasarjalla.  Silloin tuli käytyä  viettämässä aikaa sellaisessa paikassa, jonka kahvipöytä oli saada aikaan harmaita hiuksia hetkessä.  Pöydän  pinta nimittäin näytti heti, jos teekupista oli valunut vähääkään kuumaa juomaa kupin ulkolaidalle.   Tajusin vasta muutaman kerran jälkeen, että se jälki hävisi jo varttitunnissa, kuten kuvatkin kertovat.   Ensimmäisen kerran kauhistuksessa tuli jopa raaputettua pöydän pintaa niin, että se paniikinomainen teko jätti sitten pienen pienen jäljen,  joka ei häipynytkään itsestään.   Olkoot nämä kuvat muistutuksena siitä, että ikävinkin tunne haihtuu aikanaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
Kuvat vaikuttavat sitä paitsi tunteisiin melko voimakkaasti, koska silloin sanallinen ilmaisu ja sen mukanaan tuoma käsitteellinen ajattelu ei ehdi heti rationaalisesti analysoida kuvan välittämää sanomaa.

 
       Tuntemisiin,

       Pelle