Joulupäivänä sain kirkossa ikävän katseen hyvän joulun tervehdykseeni ihmiseltä, jota pidin tuttavanani.  Pariin kertaan aikanaan  tuli autettuakin  häntä pulmallisissa tilanteissa, mutta nyt jouduin vastaanottamaan vaan tylyn mulkaisun.  Tuttuni on melko kulmikas henkilö, mutta joulun aikaan odottaisi enemmän ystävällisyyttä – varsinkin kirkossa.

 

Olin aikaisemminkin törmännyt tähän ilmiöön, että välinpitämättömyys tervehdyksiini saa mieleni mustenemaan.   Tunne-elämän joihinkin käytännöllisiin teorioihin tutustuneena arvelin, että tässä oli kyseessä jokin menneisyydessäni kokemani tapahtuma.  Päädyin tuollaiseen mietelmään sen takia, että reaktioni aika mitätöntäkin epäkohteliasta käyttäytymistä kohtaan ilmeni kohtuuttoman voimakkkaana.

 

Lapsi tarvitsee vauvana ja lapsena vanhemmilta lämmintä katsekontaktia.  Luulen, että äitini hyvin harvoin sellaista minulle soi. Pikemminkin jouduin liian usein näkemään vain toruvia silmiä.   Tästä on todisteena muutama valokuvakin.

 

 Tuo varhaislapsuuden tuska ja suru siitä, etten ollut aikanaan tullut huomioiduksi tuli kai pintaan nyt joulupäivänäkin.  Aivan kuten toukokuinen vihatyöskentelyni , niin tämä surutyökin alkoi paikassa jossa rukoiltiin sillä hetkellä paljon.   Niinpä nuo molemmat paikat olivat riittävän turvallisia siihen, että pystyin kokemaan nuo vaikeat tunteet syvällisesti.  Joulupäivä tosin meni sitten lievän masennuksen kourissa, mutta eilen koin Jumalan puuttuvan peliin yllättävällä tavalla.

 

Avasin radion. Radio Deissä soi eräs tuttu hengellinen kappale.  Sen viimeisessä säkeistössä kuuluneet sanat koskettivat sieluani parantavasti:

 

”Minä tulin sinua varten, joka hylkäävät katseet näit”

 

BINGO!

 

Tiesin saman laulun alkavan sanoilla:

”Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa.”

 

Jouluaattona olin löytänyt sukkieni sisältä kymmenen jääkuutiota varpaiden kohdilta.

 

BINGO!

 

Tuo laulu oli laadittu niin kuin itse Jeesus laulaisi ne.  Erkki Lemisen kirjoittaman laulun sanat kokonaisuudessaan voit lukea seuraavasta osoitteesta:

 

http://www.savali.vuodatus.net/blog/2292737

 

Myös Juha Tapion ”Kaunis ihminen”- laulu sai minussa muutama vuotta sitten aikaan  sisäistä parantumista:

 

http://www.youtube.com/watch?v=zsJv-OwAW8Q

 

 

Eilen illalla  tuon Jumalan antaman lauluhoidon  ja pienen itkeskelyn jälkeen tuntui siltä kuin koko maailma rakastaisi minua.  Nyt  Juha Tapion ”Kaunis Ihminen” sai minut taas itkemään.  Tunnistin laulusta niin selvästi koulun pihalla yksinään seisoskelevan hahmon.  Tunnekartalta ORPOUDEN tunne löytyy keskipisteestä kuudentena tunteena alaspäin katsottaessa.   Sen ympäriltä löytyy monia tässä kirjoituksessa mainitsemiani tunteita.

 

 

                Tuntemisiin,

 

                Pelle