Kohti parempia tunteita voi pyrkiä myös tietoisesti tyytymällä kulloiseenkin tunnetilaansa ja miettimällä sitten mikä tunne olisi seuraavaksi mahdollista saavuttaa. Surustakaan ei päästä ilon kokemiseen hetkessä – muuta kuin ehkä elokuvissa.
Tänä aamuna Raamattua luettuani koin sellaisen ahaa-elämyksen, että harmin tunteeseen kuuluu myös tietynlainen tyytymisen asenne. (Tämä oli muuten jo kolmas kerta kun ihan selittämättömästi Raamatun luvun jälkeen tunnekarttaan liittyvä problematiikka alkoi aueta aivan uudella tavalla.) Tuota asennetta voisi kuvata sanonnalla :” Tässä sitä ollaan”. 12 askeleen itseapuryhmissä käytetyssä tyyneysrukouksessa asia ilmaistaan seuraavasti :
”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaa.”
Tuon rukouksen mukaan harmi kuuluisi siis usein asioihin, joita ei voi muuttaa. Ulkoiset olosuhteet ovat ne mitä ovat. Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Mutta ajatuksiaan ja asenteitaan voi aina muuttaa. Itselleen anteeksi antaminen kuuluu myös tähän prosessiin.
Tunnekartalla www.taiwas.net/tunteet harmi löytyy kello seitsemän suunnalta toiselta kehältä keskipisteestä katsoen. Kun aloin tarkastella tunteita sen oikealla puolella olevalla linjalla, huomasin tietynlaisen tunnesiirtymän kohti positiivisempia tunteita :
Harmi – ärtymys – turhauma – pettymys –nolous –häpeä – mukautuvuus – riippuvuus – yhteys. Näin siis mielessä oltiin päästy yhteyteen vallitsevien olosuhteiden kanssa. Tasapaino oli jälleen saavutettu.
Samalla tavalla mistä tahansa tunnekartan tunteesta voi miettiä poispääsyä tarkkailemalla joko juuri sen tunteen oikealla puolella olevia tunteita. Myös ylöspäin kustakin tunteesta kasvaa tunneskaala kohti miellyttävämpiä tunteita. Niidenkin tunteiden sisäisestä arvioinnista voi olla hyötyä. Samoin kuin tutkimalla kulloisenkin kielteiseksi mielletyn tunteen vastatunnetta sekä sen ympärillä sijaitsevia vieritunteita.
Toki jokaisella on omasta henkilöhistoriasta kumpuava omanlaisensa tunnemaailma, mutta ilmeisesti jotain yhteistä kaikkien ihmisten tunnedynamiikassa on. Muuten toistemme ymmärtäminen samaistumisen kautta olisi mahdotonta.
Tuntemisiin,
t. Pelle