Kuvitelma eli jonkintasoinen fiktio siitä, että oma arvo nousisi toisia nuijimalla tai tönimällä on kovin itsekeskeinen.  Hetken verran saattaa ehkä tuntua, että toisen arvon alentaminen jatkuvalla nälvimisellä on toimiva tapa kasvattaa omaa egoa. Kuitenkin jos nälvintä ylittää sietokyvyn rajan, saattaa tiimistä kadota aluksi elinvoimaa, sitten innostusta  ja lopulta jopa yksilöitä.  Nälvijän asema  ryhmässä voi näennäisesti parantua, mutta kasvattaako jonkun luovan yksilön ideoiden katoaminen oikeasti tiimin potentiaalia.

 

Jaana Tapion artikkelissa ”Kun ei sanotuksi saa”  Yhteishyvässä 12/2011  sivulla 62 paljastettiin viisi vinkkiä vaikeisiin sosiaalisiin tilanteisiin.  Ilkeilyyn suositeltiin vastalääkkeeksi yliystävällisyyttä.  Siis jos joku nälvii jotain heikkoa kohtaa, niin voisi ehkä yrittää toisen ihan oikean hyvän puolen ylistämistä maasta taivaaseen.

 

 

                Tuntemisiin,

 

                Pelle Gudsson