Ystävänpäivä saa ajattelemaan … ystävyyttä.  Löytyipä sellainen ajatus, jonka voisi jakaa tässä blogissa.

 

 Olen päässyt Tapio Puolimatkan  ”Kasvatus , arvot ja tunteet” lukemisessa niin pitkälle, että sieltä löytyi ainakin  itselleni merkittävä ajatus siitä, että tunteilla on kohde.  Tästä lähdin kehittelemään  tämän vuoden ystävänpäiväajatusta.

 

Monesti jonkun  ihmisen ei-toivottu teko  leviää värittämään  koko tuon ihmisen persoonaa. Pahimmassa tapauksessa jopa paikka, jossa jotain ikävää tapahtui muuttuu mielessä ei-houkuttelevaksi vyöhykkeeksi.  Myös sisäinen kellomme ja kalenterimme rekisteröi mustat muistot ja usein hälyttää sitten kun vastaava ajankohta taas tulee vastaan.

 

   Robert Proksa

 

Kuitenkin taitavassa tunteenhallinnassa tulisi vain sen yksittäisen henkilön, yksittäisen, tiettynä hetkenä  ja jossain tarkoin määritellyssä paikassa kohdatun epämiellyttävän  teon nousta käsittelyn kohteeksi. Tuota tiettyä tapahtumaa voi sitten pyöritellä mielessään yksin mielessään  tai mieluiten kahden kesken .Yleistämisessä piilee melkoisia vaaroja ja se vaikeuttaa anteeksiantoakin.

 

1)   Selvittelyn  lähtökohdaksi tulisi ottaa oma, juuri siitä yhdestä tilanteesta virinnyt tunne.  Erilaisia tunnetiloja on lueteltu  tunnekartalla.

2)   Sitten olisi vuorossa teon  määrittely mahdollisimman tarkasti.

3)   Sen jälkeen  voisi tuoda esille vaikutukset muihin sekä myös sen, miten ikävästi käyttäytynyt joutuu itse kärsimään teostaan, vaikkei mitään kostorangaistusta otettaisikaan käyttöön.

 

 

Tuossa tuli esiteltyä minä-viestin periaatteet, joiden on todettu helpottavan ihmissuhdesolmujen aukomista.  Minä-viestin osasten järjestys voi olla myös toisenlainen.  Tämä allamainittu vaikuttaa kuitenkin mielestäni hieman autoritaariselta tavalta välittää minä-viesti:

 

1)   Kuvailu

2)   Vaikutus

3)   Tunteet

 

Kannattanee alkaa näiden  minä-viestien harjoittelu hiljaa omassa mielessä.  

 

Pienien vuotokohtien paikkaaminen kelluntarenkaassa on varmaan järkevämpää kuin koko pelastusrenkaan hylkääminen.  Olemme toisillemme aina silloin tällöin tuollaisia pelastusrenkaita – vastavuoroisesti.

 

Ystävyys ei ole pelkkä tunne, mutta siihen sisältyy tunteitakin, myös välillä tuollaisia hankalampiakin. Mutta ennen kaikkea ystävyydellä on  kohde, joka kaipaa hyväksyntää.  Ja mehän kaikki kaipaamme hyväksyntää eli olemme mahdollisia ystäviä keskenämme. Hyväksyntä edellyttää kuitenkin jonkinlaiselle yhteiselle arvopohjalle astumista.  Sen  jokapäiväinen tunnustelu kohtaamiemme ihmisten kanssa tekee elämästä seikkailun.

 

 

 

Tunnekartalla  hyväksyntä löytyy kello kolmen suunnalta kolmannelta kehältä keskipisteestä lukien.  Siitä se voi sitten kehittyä vaikkapa hurmaksi.

 

Gordonin toimivat ihmissuhteet –sivustolla löytyy yhdeksän periaatetta, joiden noudattaminen parantanee ystäväsuhteidemme laatua.  Ne jakautuvat hyväksynnän osoittamiseen, taitavaan tunneviestintään ongelmatilanteissa sekä vääränlaisen vallankäytön välttämiseen.

 

Löytyipä tähän loppuuni netistä antoisa kirjabloggaus Francesco Alberonin ”Ystävyys” –teoksesta.

 

 

                     Kiitos, että sain jakaa kanssasi nämä mietteet,

 

                     t. Pelle

 

 

TUNNISTE : HYVÄKSYNTÄ HYVÄKSYNTÄ HYVÄKSYNTÄ