Huomasin joitakin vuosia sitten alkavani mustaa hyviä asioita ihmisistä, joihin olin katkeroitunut.  Se taisi olla tämän syksyisen anteeksiantoprosessini esivaihe – niin nyt siitä ajattelen.  Viitisen vuotta aikaisemmin olin rukouksessa ilmaissut ensimmäistä kertaa tahtoni antaa anteeksi.

 

Voidakseen tuntea olevansa valmis anteeksiantoon ihminen tarvitsee kuulluksi tulemisen tunteen sekä riittävän sisäisen turvallisuuden. Niin todetaan oheisen kirjoituksen ennen anteeksiantoharjoituksia löytyvässä kappaleessa:

 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00169&p_teos=onn

 

 Ilmeisesti vasta tässä kuussa nuo edellytykset täyttyivät omassa elämässäni.

 

”Anteeksianto on vasta sitä seuraavien ihmeiden alku”, kirjoittaa puolestaan Anna-Liisa Valtavaara teoksessaan ”Ainako anteeksi?”, josta voit kuulla katkelmia ensi sunnuntaina Radio Deissä klo 10.35 – 11.15.

 

Anteeksiannon hyvistä seurauksista voit lukea seuraavan linkin loppuosasta, jossa anteeksiantoon ryhtyneet ihmiset kertovat kokemuksistaan:

 

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2000/2000-11-22/ajankohtaista/teemajuttu

 

Anteeksianto taitaa olla eräs parhaista tunnehallintamenetelmistä.  Sen on todettu auttavan ainakin seuraavista kielteisistä tunteista irtipääsemiseen:

 

-kauna

-katkeruus

-närkästys

-tuohtumus

-viha

-mielipaha

-rankaisemisen halu

-loukkaantuminen

-masennus

-stressi

-kostonhalu

-ärtymys

-huoli

-syyllisyys

 

Lähes uskomatonta, mutta totta, sillä niin monet ihmiset ovat tuon ihmeen kokeneet.

 

 

 

             Tuntemisiin,

 

             Pelle